CCD-kenno

CCD-kenno (engl. charge-coupled device, varauskytketty piiri)^[1] on valoherkkä kenno, joita käytetään muiden muassa video- ja digitaalikameroissa, kuvanlukijoissa ja kaukoputkissa valon tai infrapunasäteilyn muuntamiseksi digitaaliseksi signaaliksi. Kennon valoherkät fotodiodit eivät näe värejä, vaan ne muodostavat kohteesta säteilyn voimakkuuden pohjalta harmaasävykuvan. Värit syntyvät valoherkkien diodien päällä olevista värisuotimista. Värisuotimet ovat yleensä punainen, vihreä ja sininen. Digitaalikameran CCD-kennossa voi olla myös smaragdin värinen suodin jo mainittujen lisäksi.

CCD-kenno

CCD-kennon yksi pikseli on hyvin pieni: nykyaikaisessa kuuden megapikselin (2 816 × 2 112) CCD-kennossa pikseli on tyypillisesti 2 µm leveä ja korkea.

CCD:n keksivät Willard S. Boyle ja George E. Smith AT&T Bell Labsissä vuonna 1969. Keksinnön johdosta heille myönnettiin Charles Stark Draper -palkinto vuonna 2006 ja Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 2009.^[2]

CCD- ja CMOS-kennojen toimintaa verrataan usein verkkokalvon toimintaan. Vastaavasti verkkokalvoa koskevia tutkimustuloksia on hyödynnetty digitaalisten valoanturien kehityksessä (biomimetiikka)^[3].

Katso myös

• CMOS-kenno

Lähteet

1. IEC 60050 - International Electrotechnical Vocabulary - Details for IEV number 521-11-16: "charge-coupled device" www.electropedia.org. Viitattu 15.1.2023.
2. The Nobel Prize in Physics 2009 Nobelprize.org – The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
3. CORDIS: Image sensors that behave like biological retinas phys.org. Viitattu 27.9.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta CCD-kenno Wikimedia Commonsissa

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.