Böömin kuningaskunta
keskieurooppalainen kuningaskunta / From Wikipedia, the free encyclopedia
Böömin kuningaskunta, josta joskus käytetään myös nimitystä Tšekin kuningaskunta[2][3] (tšek. České království; saks. Königreich Böhmen; lat. Regnum Bohemiae), oli Böömin alueella Keski-Euroopassa sijainnut valtio, jonka alue nykyisin kuuluu Tšekin tasavaltaan. Laajimmillaan siihen kuului myös osia nykyisestä Itävallasta, Saksasta, Unkarista, Italiasta, Puolasta, Slovakiasta ja Sloveniasta sekä Zakarpattian oblasti nykyisessä Ukrainassa. Se oli Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluva kuningaskunta, ja sen kuningas oli yksi vaaliruhtinaista, kunnes keisarikunta vuonna 1806 lakkautettiin. Monet Böömin kuninkaat myös valittiin keisareiksi. Kuningaskunnan pääkaupunki Praha oli 1300-luvun lopulla sekä uudestaan 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa käytännössä keisarikunnan keskus. Vuodesta 1526 lähtien kuningaskuntaa hallitsi Habsburgin suku ja sen seuraajana myöhemmin Habsburg-Lothringenin suku.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähes lähteetön. |
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen Böömistä tuli osa Habsburgien hallitsemaa Itävallan keisarikuntaa ja myöhemmin vuodesta 1867 lähtien osa Itävalta-Unkaria. Böömillä pysyi kuitenkin muodollisesti kuningaskunnan asema ja nimitys Böömin kuningaskunta vuoteen 1918 saakka. Se oli Itävalta-Unkarin keisarikuntaan kuuluva kruununmaa, ja sen pääkaupunki Praha oli yksi keisarikunnan johtavista kaupungeista. Itävalta-Unkarin loppuaikoina Böömi oli keisarikunnan kehittynein ja taloudellisesti menestynein alue.
Tšekin kieli, jota aikaisemmin sanottiin myös böömin kieleksi, oli Böömin valtiopäivien ja aateliston pääkielenä vuoteen 1627 saakka, jolloin Böömin kapina kukistettiin. Tämän jälkeen saksa määrättiin virallisesti samanarvoiseksi tšekin kanssa, ja käytännössä siitä tuli valtiopäivien pääkieli aina 1800-luvulle saakka, jolloin tšekkien kansallinen liike valmistui. Saksaa käytettiin myös laajalti monien kaupunkien hallintokielenä siitä lähtien, kun saksalaiset 1200-luvulla levittäytyivät joihinkin osiin maata. Kuninkaan hovissa käytettiin eri aikoina ja eri hallitsijoiden aikana tšekkiä, latinaa tai saksaa.
Sen jälkeen, kun keskusvallat hävisivät ensimmäisen maailmansodan, sekä Itävalta-Unkarin keisarikunta että siihen kuulunut Böömin kuningaskunta lakkautettiin. Böömistä tuli tällöin uuden Tšekkoslovakian tasavallan keskeisin osa.