Brasilianjapanilaiset ovat japanilaista etnistä alkuperää olevia brasilialaisia tai Brasiliassa asuvia japanilaisia maahanmuuttajia. Kaikista Latinalaisen Amerikan maista Brasiliaan on muuttanut eniten japanilaisia. Japanilaisten suurimmat keskittymät ovat São Paulon osavaltiossa (esimerkiksi Liberdaden japanilaisyhteisö).
Tausta
Valtaosa nykyisten brasilianjapanilaisten edeltäjistä saapui Brasiliaan 1900-luvun alussa. 1800-luvun loppupuolella Japani pyrki nykyaikaistumaan nopeasti, ja tämän kehityksen sivutuotteena syntyi suuri väestöluokka, joka jäi kehityksessä taakse. Lisäksi sodat, kuten Venäjän–Japanin sota ja Kiinan–Japanin sota, johtivat suureen valtionvelkaan voitoista huolimatta, ja huonot sadot ajoivat maanviljelijöitä työttömäksi. Samaan aikaan Brasiliassa oli omat taloudelliset ongelmansa. Maa oli hyvin riippuvainen maataloustuotteista ja etenkin paljon työläisiä vaatineista puuvillan, sokerin ja kahvin tuotannosta. Vanhastaan työvoimapula oli ratkaistu Afrikasta tuoduilla orjilla, mutta orjuus lakkautettiin Brasiliassa vuonna 1888. Samaan aikaan maahanmuutto Brasilian sallittiin vain niin sanotuista valkoisista maista. Ne kuitenkin lopettivat lopulta valtion tukeman siirtolaisuuden Brasiliaan. Uutta työvoimaa etsittiin nyt Japanista, joka olikin valmis tukemaan siirtolaisuutta lievittääkseen omia taloudellisia ja väestönkasvullisia ongelmiaan. Ensimmäiset japanilaiset siirtolaiset saapuivat Brasiliaan São Pauloon kahvintuotantoalueelle vuonna 1908.[3]
Siirtotyöläiset Brasiliassa
Suurin osa Brasiliaan matkanneista japanilaisista loi yhteytensä brasilialaisiin plantaasinomistajiin jo Japanissa ja he tekivät tyypillisesti kaksivuotisia sopimuksia. Paikan päällä monelle tuli kuitenkin vaikeuksia rahan tienaamisessa, osittain siksi että paikalliset plantaasien omistajat käyttivät työntekijöitään hyväksi. Työntekijöiden oli asuttava sopimustensa ajan plantaasilla, ja joskus työnantajat velvoittivat heidät esimerkiksi käyttämään palkkarahansa plantaasien omistajien pyörittämissä kaupoissa. Toinen ongelma oli kielimuuri. Japanilaisten mukana tuli tulkkeja, mutta he puhuivat usein englantia tai espanjaa Brasiliassa puhutun portugalin sijaan. Osasta tulkeista tuli kuitenkin yhteisöjensä johtajia. Esimerkiksi tulkkina ensin työskennellyt Shûhei Uetsuka perusti Itacolomin japanilais-brasiliaisen yhteisön São Paulossa vuonna 1918. Yhteisö on asutettu edelleen. Uetsukaa kutsutaan ajoittain "japanilaisten maahanmuuttajien isäksi".[3]
Nykyaika
Varhaiset japanilaiset siirtolaiset pakenivat usein plantaaseilta, ja Brasilia alkoi edellyttää työlupien saamisen ehtona, että maahanmuuttajat tulisivat perheensä kanssa. Tämä johti usein täysin valheellisten perheiden perustamiseen esimerkiksi sopimalla muiden Brasiliaan haluavien kanssa epätodellisen perheen perustamisesta. Tällaiset perheet tunnettiin japaninkielisellä nimityksellä kûsei-kazoku. Monien japanilaisten tarkoituksena oli aikanaan palata takaisin Japaniin. 1920-luvun alussa Brasiliaan iski kuitenkin lama ja rahan arvo romahti. Säästöistä tuli arvottomia, eikä varaa paluuseen enää ollutkaan. Monet päättivätkin jäädä lopulta Brasiliaan pysyvästi. Maahan jääneet alkoivat muuttaa pois plantaaseilta ja ostivat omia maitaan, joskus muiden japanilaisten kanssa. Yhteisöjä muodostui São Paulon sisämaahan, ja monet japanilaisista asuvat niissä edelleen. Nykyisinkin noin kolme neljäsosaa japanilaisista asuu São Paulon osavaltiossa. Suuresta osasta brasilianjapanilaisia ei tullut Brasilian kansalaisia ennen 1950-lukua monien elätellessä edelleen toivetta palata joskus Japaniin. Lapsille alettiin kuitenkin hankkia kansalaisuuksia, koska esimerkiksi asunnon omistaminen Brasiliassa oli kansalaiselle helpompaa. Nykyisin valtaosa brasilianjapanilaisista on Brasilian kansalaisia.[3]
1980-luvulta lähtien osa brasilianjapanilaisista on alkanut jälleen hankkia myös Japanin kansalaisuuksia. Monet ovat lähteneet myös siirtotyöläisiksi Japaniin. Siirtotyöläisten määrä kasvoi 1990-luvulla, jolloin Japani alkoi myöntää erityisiä työlupia japanilaisten jälkeläisille. Vuonna 1989 Japanissa oli noin 15 000 brasilialaista, mutta vuoteen 1991 mennessä määrä oli jo 120 000. Japanin suuren talouskasvun aiheuttama työvoimapula helpottui talousromahduksen myötä 1990-luvulla, mutta kuitenkin vielä 1996 Japanissa oli edelleen 180 000-200 000 brasilialaista. Brasilianjapanilaisista siirtotyöläisistä käytettiin aluksi nimeä degaseki, mutta termi on sittemmin laajentunut käsittämään kaikista maista tulevat paluumuuttajat. Ulkomailla asuvista japanilaistaustaisista henkilöistä käytetään puolestaan Japanissa termiä Nikkei.[3]
Toisin kuin esimerkiksi monet Pohjois-Amerikkaan muuttaneet japanilaiset, suuri osa brasilianjapanilaisista osaa edelleen japanin kieltä. Vuonna 2001 kuitenkin vain 15 % brasilianjapanilaisista koki osaavansa japania täysin sujuvasti. Toisaalta vuonna 1995 tehdyn kyselyn mukaan vain 7,4% ei osannut japania lainkaan. Maaseudulla asuvat japanilaiset käyttävät todennäköisemmin japania kotikielenään kuin kaupungeissa asuvat. Brasilianjapanilaisten japani eroaa jonkin verran Japanissa puhutusta japanista. Brasilianjapanilaiset eivät esimerkiksi tunne monia uusia englanninkielisiä lainasanoja, vaan käyttävät niiden portugalilaisia muotoja. Myös heidän puhumansa japanin aksentti eroaa Japanissa puhutusta portugalin vaikutteiden takia.[3]
Perinteisten japanilaisten uskontojen harjoittaminen Brasiliassa oli vähäistä aina 1950-luvulle saakka. Uskonnollisten johtajien ja pappien maahanmuutto pyrittiin estämään, jotta vältyttäisiin uskonnollisilta kiistoilta muiden brasilialaisten kanssa. Monista japanilaisista tulikin ainakin nimellisesti katolilaisia. Japanilaiset ovat vuodesta 1958 juhlineet maahanmuuton päivää 18. kesäkuuta vuosittain. Nykyisin päivän viettoon kuuluu niin katolilaisia kuin buddhalaisiakin menoja. Brasilianjapanilaiset harjoittavat Ohaka-mairia eli sukuhaudoilla vierailua etenkin isäin- tai äitienpäivinä sekä kuolleiden sukulaistensa vuosipäivinä. Japanissa samaa tapaa vietetään tavallisemmin vain kuolleiden vuosipäivinä tai obon-juhlan aikaan.[3]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
