Borum Eshøj
hautakumpu Jyllannin pronssikaudelta From Wikipedia, the free encyclopedia
Borum Eshøj (myös Eshøj I) on hautakumpu Tanskan Aarhusissa lähellä Borumin kirkonkylää. Eshøj on korkea mäki, jonka laella sijaitsee useita hautakumpuja. Hautakumpu Borum Eshøj rakennettiin alun perin 1500–1300 eaa. eli se kuului Skandinavian pronssikauden Monteliuksen periodille II. Hautakumpua laajennettiin todennäköisesti toisen hautauksen yhteydessä, mutta niitä on tehty myöhemmin jopa kahdeksan, joista viimeisin tapahtui 1100–900 eaa. eli periodilla IV. Kummusta on löytynyt kolme tammiarkkuhautaa, jotka ovat erityisen kuuluisia. Löytöesineitä ja miesten arkkuja säilytetään Tanskan kansallismuseossa. Tähän artikkeliin on lisätty myös kertomukset saman alueen muista tutkituista hautakummuista. Niihin viitataan nimillä Eshøj II, Eshøj III ja Eshøj IV.[1][2]
| Borum Eshøj | |
|---|---|
| Borum Eshøj | |
 Ennallistettu hautakumpu |
|
| Sijainti | |
  Borum Eshøj |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Tanska |
| Paikkakunta | Aarhus |
| Historia | |
| Tyyppi | hautakumpu |
| Ajanjakso | pronssikausi |
| Huippukausi | 1500–900 eaa.[1] |
| Kulttuuri | Skandinavian pronssikausi |
| Merkitys | kolme tammiarkkuhautaa |
| Korkeus | 100 m |
| Aiheesta muualla | |
.jpg)
Eshøj on korkea moreenimäki, jonka muodostui viimeisen jääkauden kylmimmän vaiheen aikana. Silloin mannerjäätikkö eteni tälle seudulle ja jätti sulaessaan mukanaan tuomat kivi-, sora-, hiekka- ja saviainekset korkeiksi mäiksi. Mäen korkeus on noin 100 metriä ja sen ylänkö on pinta-alaltaan neljä neliökilometriä. Mäen laelta näkee ympäristöön selkeällä säällä 25 kilometrin päähän. Ylängöllä sijaitsi aikoinaan paljon muitakin hautakumpuja ja vanhoja valokuvia tutkimalla on päädytty noin 25–30 hautakumpuun. Tutkittuja hautakumpuja on tässä kutsuttu samalla nimellä, mutta nimen perässä on attribuuttina luku alkaen numeroista I, II, III ja IV. Ne sijaitsevat kaikki alle 300 metrin etäisyydellä toisistaan. Eshøjn alueen hautakummut ovat yleensä hävinneet joko maanotossa tai ne on kynnetty peltomaiksi. Aikaisempien tutkimuksien tuloksista tiedetään, että niissä on pääasiassa pronssikauden hautauksia, vaikka joukossa on myös rautakaudelle ajoitettavia hautauksia.[2][3]
Skandinavian pronssikausi on lohkottu kuuteen periodiin. Periodeja käytetään ajoituksessa, kun esimerkiksi haudasta on löytynyt esineitä, joita oli käytössä vain joidenkin periodien aikana. Nykyään, kun periodien väliset ajat on määritelty, voidaan esine ajoittaa periodin sisälle. Tässä artikkelissa mainitaan kaikki periodit:
.jpg)
Ennen Borum Eshøjn hautakummun tutkimista se oli yksi Pohjois-Euroopan suurimpia hautakumpuja. Vuonna 1850 Højballegaardin maatilan omistaja kaivoi hautakummun itärinnettä ja löysi sieltä itä-länsi-suuntaisen paasiarkun sisältä pronssimiekan ja muita pronssiesineitä. Arkun mitat olivat 2,5 metriä pitkä, 1,9 metriä leveä ja 0,94 metriä korkea. Omistaja kävi vuonna 1853 lahjoittamassa pronssimiekan kuningas Frederik VII:lle ja pyysi hautakummulle rauhoitusta. Hänen mukaansa muitakin tahoja kävi kaivelemassa kumpua. Kummusta tulikin ensimmäinen tanskalainen rauhoitettu hautakumpu [2], mutta sitten, kun omistaja myi maatilansa vuonna 1856, raukesi rauhoitus tähän. Uusi omistaja kertoi myöhemmin, että hautakumpu romahti talvella 1859–1960 ensimmäisen paasiarkun päälle. Silloin paljastui toinen arkkuhautaus, jossa oli ihmisen poltetut luut. Arkussa oli myös pitkä pronssineula ja kolme lyhyttä pronssimiekkaa, joista yhdellä oli kultalangasta valmistettu koriste kahvassa. Koristeltu miekka lahjoitettiin Århusin museoon. Uusi paasiarkku sijaitsi kummussa itä-länsi- suuntaisesti ja se oli 1,6 metriä pitkä ja 1,3 metriä leveä.[1]
Vuonna 1871, kun edellinen uusi omistaja otti kummusta maata sen itäosasta peltojensa maanparannukseksi, löysi hän ensimmäisen tammiarkun. Se sisälsi vaatetetun luurangon ja sille mukaan annettuja hauta-antimia. Noin 2,5 metriä pitkä tammipuun tukista koverretussa arkussa makasi nainen, joka oli haudattu kumpuun 40–50-vuotiaana. Arkkua kohdeltiin kovakouraisesti ja se onkin tuhoutunut, mutta sen sisältö otettiin myöhemmin talteen Tanskan kansallismuseoon. Nyt herättiin lopullisesti rauhoittamaan hautakumpu, jotta se voitaisiin tutkia tarkemmin. Hautakumpu tutkittiinkin vuonna 1875 kansallismuseon toimeksiannosta ja C. Engelhardtin johdolla, jolloin siitä piirrettiin pohjapiirros. Kummusta tuli esille kaksi muutakin tammiarkkuhautausta. Hautaa tutkittiin lisää 1890-luvulla, mutta nämä olivat tuloksettomia kaivauksia. Hautakummusta oli tähän mennessä kaivettu suuri osa pois ja jäljellä oli enää murto-osa kummun alkuperäisestä tilavuudesta. Tämä kummun viimeinen osa rauhoitettiin vuonna 1937.[1]
Vuonna 1989 aloitettiin Eshøjllä uudet tutkimukset. Ensimmäiseksi kaivettiin hautakumpu Eshøj II. Kaivauksien aikana saatiin vapaaehtoisia lisää ja silloin aloitettiin seuraavan hautakummun Eshøj III kaivaukset. Eshøj II kaivaus valmistui vuonna 1991 ja Eshøj III vuonna 1992. Hautakummun Eshøj II valmistuttua aloitettiin saman tien neljännen kummun Eshøj IV kaivaukset. Sen pohjoissivulta ilmaantui merkkejä kivikautisesta kaksilaivaisesta pitkätalosta.[2]
Hautakumpu
Suurinta hautakumpua Borum Eshøjtä kutsutaan tässä tekstissä jatkossa nimellä Eshøj I. Se on samaa tyyppiä kuin etelässä jo kauan käytetty tumulushaudat. Se eroaa kuitenkin siitä, että tähän kumpuhautaan on tehty useita hautauksia. Kun tutkimukset alkoivat, oli hautakummun pohjan halkaisija 38–40 metriä ja kummun lakikorkeus oli noin 9 metriä. Siitä on otettu maata tienpohjiin ja peltojen maanparannukseen. Sen valtavasta koosta johtuen maata onkin riittänyt moneen tarpeeseen ja silti kummun jäänne on ollut suuri. Jos ajatellaan kumpua pallosta pois leikattuna kalottina, on se tilavuus ollut noin (säde 19 metriä ja korkeus 9 metriä) 18 000 kuutiometriä. Se on tutkimusten mukaan rakennettu turvelevyistä, joita on irrotettu maasta lapion avulla ja kuljetettu paikalle erilaisilla kuljetusvälineillä. Ne on pinottu toistensa päälle, mikä on näkynyt turvekerrosten välisinä värieroina. Turvelevyjä on laskelmien mukaan käytetty noin 630 000 ja niiden irrottamiseksi on täytynyt käydä läpi arviolta 66 hehtaaria laidunmaata.[2][4][5]
Tutkimukset saivat historiallisesta syistä johtuen epäedullisen alun, mutta siitä huolimatta hautakummun rakenteesta tiedetään joitakin yksityiskohtia. Tutkimukset ovat selvittäneet ainakin sen, että vanhan miehen hautaus, joka sijaitsi kummun keskustassa, oli se tapahtuma, joka pani alkuun hautakummun rakentamisen. Monet merkit viittaavat siihen, että hautakumpu rakennettiin yhtäjaksoisesti kerralla valmiiksi, mutta että urakan kestosta ei ole mitään varmaa tietoa. Kaivauksissa kuitenkin selvisi, että suururakan toteuttamiseksi rakentajat jaettiin työporukoihin, joille annettiin oma rajattu sektori rakennettavaksi. Tämä näkyy värieroina sektoreiden välillä. Toisaalta yhtäjaksoiselle rakentamiselle löytyy vasta-argumenttina toinen hautaus eli nuoren miehen hauatus. Se on sijoitettu hautakumpuun siten, ettei valmista kumpua ole tarvinnut kaivaa auki vainajan hautaamiseksi. Tämäkin näkyi kaivauksissa. Hautaamisten välillä on arkkujen ajoituksien mukaan neljän vuoden ero. Tulevan hautakummun pohjalle oli aluksi pystytetty kivikehä ja sille reunakivetys ja tämän kehän keskelle tuotiin tammesta katkaistu tukki, johon työstettiin arkun kaukalo. Työstämisestä syntyneet laskut ovat säilyneet arkun alla maassa. Koska myös vanhan miehen hautaus on hyvin säilynyt, se on täytynyt suojata turvekummulla ainakin nuoremman miehen hautaamiseen asti. Sitten olisi hautakumpua taas rakennettu eteenpäin, ja sen reuna olisi lopulta saavuttanut kivikehän ja viimein peittänyt sen. Silloin olisi tarvinnut rakentaa viereen uusi kivikehä ja sille reunakivetys. Näiden molempien kivetysten jäänteet olivat vielä nähtävillä kaivauksien aikana.[5]
Suurimmasta hautakummusta on löytynyt 8 hautaa, joista kolme olivat tammiarkkuihin tehtyjä ruumishautauksia, kaksi olivat paasiarkkuihin tehtyjä polttohautauksia, ja kolme muuta olivat muita polttohautauksia. Esineiden tyyliin ja muotoiluun perustuvaa ajoitus antaa haudoille väljän ajoituksen 1500–1300 eaa. eli ne kuuluvat kaikki periodille II. Seuraavassa selostetaan hautakummusta Eshøj I löytyneet kolme tammiarkkuhautausta.[1][5]
Borumin vanha mies
Vuonna 1875 löytyi aivan keskeltä hautakummun pohjatasoa 50–60-vuotiaan ja noin 170 senttimetriä pitkän miehen arkkuhautaus. Arkku oli valmistettu halkaistusta tammitukista, johon oli koverrettu ruumiille onkalo. Tukin yläpuolisko toimi arkun kantena. Tällaista arkkua kutsutaan tammiarkuksi. Vainaja oli laskettu alustana toimineen naudan nahan päälle ja ruumis oli puettu villavaatteisiin. Tammiarkun kaatamisvuodeksi arvioitiin sen vuosirenkaista laskien 1348 eaa. (virhemahdollisuus -10 vuotta/+18 vuotta). Arkku ja sen löydöt ovat esillä Tanskan kansallismuseossa.[4][6][7]
Vanha mies makasi arkussa selällään kädet vartalon sivuilla. Vainaja oli peitetty koko pituudeltaan kankaisella manttelilla. Mantteleita on säilynyt Tanskassa vain kolmesta hautauksesta. Yksi mantteli on tästä hautauksesta, ja kaksi muuta ovat Trindhøjin- ja Muldbjergin hautauksista. Vainaja oli puettu miesten hameeseen, jota kannatteli vyötäröllä kangasvyö, joka muistuttaa kaksoiskierteistä narua, ja hänen päässään oli pipomainen lakki. Jaloissaan hänellä oli kevytrakenteiset kengät, jotka ovat yleensä olleet nahkalappuja, mutta tässä kangaslappuja, joka kiedottiin jalkaterän ympäri ja sidottiin nilkkaan narulla. Miehen ainoa koru oli vaateneula, jossa oli lukkolaite (hakaneula). Miehen vaatteissa oli käytetty villaa, jonka alkuperä on jossakin eteläisessä tai keskisessä Euroopassa.[1][8][9]
Borumin nuori mies
Vuoden 1875 kaivauksissa löytyi 20–22-vuotiaan ja 166 senttimetriä pitkän miehen hautaus. Vainajan hiukset olivat runsaat ja suurilla kiharoilla. Hänen päässään ei ollut lakkia. Vainaja oli asetettu tammiarkkuun naudan nahan päälle ja hänellä oli yllään hyvin säilyneet villavaatteet. Hänen peitokseen oli laskettu kaulasta alaspäin villakankainen mantteli ja hänen vyötärönsä ympärille oli kiedottu kankainen miesten hame. Jalkoihin oli puettu kankaiset kengät, jotka oli sidottu kiinni nilkkoihin. Arkkuun oli laitettu mukaan lyhyt pronssitikari pitkässä puisessa miekan tupessa, kaarnasta valmistettu rasia, sarvesta valmistettu kampa, luinen vaateneula ja puinen kaksoisnappi. Arkun ajoitus tehtiin tammiarkun vuosirenkaista, jotka ajoittivat sen 1344 eaa. (virhemahdollisuus -10 vuotta/+18 vuotta). Vainaja on osa Tanskan kansallismuseon näyttelyä.[4][10][7]
Borumin nainen
.jpg)
Naisvainaja löydettiin vuonna 1871 hautakummun itäreunasta, kun kummusta otettiin maata. Vainaja makasi tammiarkussa, jota silloin käsiteltiin kovakouraisesti eikä se ole säilynyt nykypäivään asti. Vainaja, joka oli 157 senttimetriä pitkä, makasi arkussa naudan nahan päällä selällään käden vartalon sivuilla. Hänellä oli noin 70 senttimetriä pitkät hiukset ja ne oli koottu yhteen myssyllä, jonka voi solmia leuan alta kiinni. Kaulassa oli lankamainen kaularengas, jossa oli paksu lukko, ja hänellä oli käsissään avoimet käsirenkaat. Kolmessa sormessa oli spiraalisormus. Yllään hänellä oli lyhyt villasta kudottu paita, jossa oli puolipitkät hihat. Asujen villa oli hyvänlaatuista villaa, joka on tutkimusten mukaan peräisin eteläisestä- tai keskisestä Euroopasta[11][9]. Paidassa oli koristelevyt, jollaisia kutsutaan nimellä tutulus. Niiden halkaisijat olivat yli neljä senttimetriä ja niissä oli keskellä parin senttimetrin piikit. Ilmeisesti vyötärön ympäri oli kiedottu pitkä naisten hame, joka oli sidottu vyötärölle pitkällä kanttinauhalla, jonka päissä oli runsaat tupsut. Vyön solmu jäi pronssista valmistetun vyölevyn suojaan. Vyölevy oli ympyräkiekon muotoinen ja sen halkaisija oli 17,8 senttimetriä. Levyn navasta työntyi ulos useita senttejä pitkä piikikäs kärki ja sitä kierisivät eri säteillä 3–4 viivoitettua rengaskuvioparia, joiden väliin oli piirretty kaksi spiraaliornamenttia. Sisemmässä oli ollut 13 ja uloimmassa ehkä 15 spiraalikuviota. Mukana oli myös hänen pronssitikarinsa, joka oli valettu yhdeksi kappaleeksi, ja sarvesta valmistettu kampa. Jalkoihin oli laskettu pieni keraaminen astia, joka oli pronssikauden tyyliä, sekä puurasia. Näiden sisällöstä ei ole tietoa.[4][12][7]
Eshøj II sijaitsi noin 100 metriä itään kummusta Eshøj I. Sen pohjan halkaisija oli 27,5 metriä ja kummun korkeus oli 1,90 metriä. Kumpu oli loivarinteinen ja sen rinteet ja laki olivat aktiivisessa viljelyssä. Kumpua oli kaivettu jo 1959. Silloin läheisen museon johtaja kävi keskeyttämässä maatalon koulupojan kaivutyön, jonka tarkoituksena oli löytää kummun keskelle haudattu aarre. Hän oli jo löytänyt pronssimiekan osia, puisen tupen, spiraalikuviolla koristellun vyönsoljen (nämä periodilta II) ja laipallisen kirveen (tämä periodilta I). Pojan avustuksella löytöesineiden paikat merkittiin ja dokumentoitiin ennen kummun peittämistä uudelleen. Löytöesineet otettiin talteen kotiseutumuseoon.[3]
Vuosina 1988–1991 suoritettiin hautakummussa huolelliset arkeologiset kaivaukset. Nyt löydettiin kaksi ruumishautausta periodilta II. Kummun keskellä ja alkuperäisen maanpinnan tasalla oli sijainnut yksi hauta, joka oli ollut tuettu paikalleen 3,6 metriä pitkällä ja 2 metriä leveällä kivilatomuksella. Kyseessä oli ollut tutkijoiden mukaan tammiarkkuhauta, jossa sekä arkku että vainaja olivat lahonneet jäljettömiin. Kivilatomukseen oli jäänyt 2,0 metriä pitkä ja 0,6 metriä leveä syvennys, joten arkun mitat olivat olleet hieman suuremmat. Arkun suunta olisi ollut itä-länsi-suuntainen. Arkusta löytyi pieni puinen jäänne ja vainajasta löytyi hammaskiilteen kappale. Ainoan vihjeen vainajan sukupuolesta löytyy miekan terän kappaleista ja vaateneulasta, jollaisia on tavattu miesten haudoista. Tämän vuoksi vainajaa pidetään miehenä.[3]
Se hauta, jota edellä mainittu koulupoika oli jo kaivanut, sijaitsi edellisen haudan kivetyksen vieressä ja sen luoteisnurkassa. Kummun keskellä sijainnut hauta on tulkittu olevan hautakummun ensimmäinen hautaus, mutta päänvaivaa on tuottanut koulupojan löytämä hauta, koska talteen otettu kirves on vanhempaa tyylisuuntaa kuin ensimmäinen hautaus. Eli ongelma on siinä, kumpi hautaus oli tehty aikaisemmin? Hautakummusta löytyi merkkejä muistakin hautauksista. Viisi metriä pohjoiseen löytyi toinen itä-länsi-suuntainen kivilatomus, jonka sisälle olisi mahtunut tammiarkku. Kivilatomus sijaitsi noin metrin korkeudella alkuperäisen maanpinnan tasosta, joten se on tehty valmiiseen hautakumpuun. Sekä arkku että vainaja olivat taas lahonneet näkymättömiin, mutta löytynyt käsirengas periodilta II on naisten käyttämää mallia. Tätä vainajaa pidetään sen vuoksi naisena. Kun muut hautaukset ajoitettiin varhaiselle pronssikaudelle, on näiden lisäksi löytynyt uurnahauta myöhäiseltä pronssikaudelta. Siinä vainaja oli ensin poltettu roviolla ja sitten oli rovion tuhkat laitettu keraamiseen uurnaan. Sen malli on periodilta IV tai V. Kaivauksen lopuksi löytyi kummun reunalta kivetyksen jäänteitä. Ne on ilmeisesti hajonneet ympäriinsä peltojen syväaurauksen takia. Niiden sijainnin avulla voitiin esittää arvio hautakummun halkaisijasta, joka on todennäköisesti ollut 19–20 metriä leveä. Kummun maapohjasta löytyi pitkiä vakoja, joita oli vedetty ristikkäin kahdesta suunnasta käsin. Näitä pidetään aatran kynnösjälkinä, joilla koko hautakummun pohja ensin käsiteltiin ennen hautausta. Toinen tulkinta on, että ne ovat myöhäiseltä neoliittiselta kivikaudelta ja ne olisivat säilyneet maanpinnan alla suojassa siitä lähtien.[3]
Kun vuonna 1918 mitattiin pellolla sijainnutta vuosittain viljeltyä hautakumpua, saatiin sen pohjan halkaisijaksi 18,25 metriä ja korkeudeksi 1,20 metriä. Se sijaitsi hautakummusta Eshøj I 150 metriä koilliseen. Sitä tutkittiin vuosina 1989–1992. Hautakummun pohjalta löydettiin taas aatran kynnysjälkiä, joita oli vedetty kahdesta suunnasta ristikkäin yli koko alueen. Sitten löydettiin toisesta Eshøj II hautauksesta poiketen pyöreä kivikehä, joka kiersi koko hautakummun keskustan ympäri niin, että sen sisähalkaisijaksi tuli 20–22 metriä. Kivikehässä oli ladottu kiviä kolmeen kerrokseen ja se oli neljää lyhyttä katkosta lukuun ottamatta täysin ehjä. Tämä kivikehän ulkopuolelta löytyi vielä kaksi muutakin kivikehää, jotka sijaitsivat kukin 1,5 metriä edellisestä sisemmästä kivikehästä ulospäin.[3]
Hautakummun keskellä sijaitsi kaksi kivilatomusta vierekkäin niin, että niiden väliin olisi voinut sijoittaa tammiarkku. Kuitenkin sekä arkku että vainaja olivat lahonneet olemattomiin. Tammiarkusta löydettiin toki merkkejä, mutta ne olivat pikemminkin jäänteitä puusta kuin puuta. Myöskään mitään hauta-antimia ei löytynyt.[3]
Vuonna 1918 mitattiin myös Eshøj IV, joka oli viljelyssä oleva loivarinteinen kumpu. Sen pohjan läpimitta oli 23,5 metriä ja korkeus 2,20 metriä. Se sijaitsi hautakumpujen Eshøj II ja Eshøj III välissä ja noin 125 metriä hautakummusta Eshøj I koilliseen. Hautakumpu tutkittiin vuosina 1990–1992. Tutkimuksissa huomattiin kummun keskellä olevassa sekoittuneessa täytemaassa palaneen luun kappaleita. Tutkijat arvelevat, että hautakumpu on joskus ryöstetty arvoesineiden toivossa. Ryöstäjät ovat löytäneet polttohautauksen jäänteet ja mahdollisesti joitakin vainajan mukaan laitettuja pronssiesineitä. Hautakummusta ei löytynyt kaivauksissa mitään pronssiesineitä.[3]
Hieman kummun keskustasta pohjoiseen löytyi tammiarkkuhautauksen jäänteet. Tammiarkkua olivat tukemassa vain muutama pohjaa vasten laitettu kivi ja arkku oli lahonnut olemattomiin lukuun ottamatta muutamaa senttimetriä puuainesta. Ainoa esine, joka kummusta löydettiin, olivat puiset kantopaarit. Niillä on todennäköisesti kannettu ruohoisia turvepaakkuja, joista hautakumpu oli rakennettu. Hautakummun keskustaa kiersi kivikehä, josta puuttui paljon kiviä monista kohtaa. Puutteista huolimatta sen halkaisijaksi saatiin mitattua 20–21 metriä. Kivikehän ulko- ja sisäpuolella sijaitsi laajoja kivetyksiä, jossa oli kiviä 1–3 kerroksen paksuudelta. Useat kivilatomukset oli rakennettu hautakummun ulkopuolelle. Kun päästiin kaivauksissa aivan hautakummun pohjalle, huomattiin taas aatran kynnösjälkiä ja yllättäin löydettiin myös jäänteet kaksilaivaisesta pitkätalosta. Sen pituus oli paalunjäljistä päätellen ollut 19,4 metriä ja leveys 6,5 metriä. Se ajoitettiin myöhäiselle neoliittiselle kivikaudelle noin 2000 eaa. Maahan hautautuneita kivisiä kuoppaliesiä, jotka liittyivät selvästi pitkätaloon, löytyi muutama.[3]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
