![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/05/Bilibino_-_aerial_view.jpg/640px-Bilibino_-_aerial_view.jpg&w=640&q=50)
Bilibino
kaupunki Venäjällä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Bilibino (ven. Били́бино) on kaupunki Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Kolyman vesistöön kuuluvien Karalvejem ja Bolšoi Kepervejem -jokien yhtymäkohdassa 653 kilometriä Anadyristä luoteeseen. Kaupunki on Bilibinon piirin keskus.[3]
Bilibino Билибино |
|
---|---|
![]() Ilmakuva kaupungista |
|
![]() vaakuna |
|
![]() Tšukotkan sijainti Venäjän itäosissa, alla kaupungin sijainti alueella |
|
![]() ![]() Bilibino |
|
Koordinaatit: 68.0567°N, 166.4527°E |
|
Valtio | Venäjä |
Autonominen piirikunta | Tšukotka |
Piiri | Bilibino |
Perustettu | 1955 |
Kaupungiksi | 1993 |
Väkiluku (2010) | 5 300 |
Aikavyöhyke | UTC+12 (MSK+9) |
Postinumero | 689450[1] |
Suuntanumero(t) | +7 42738[2] |
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo |
Paikkakunta on saanut alkunsa Karalvejemin kultakaivoksen yhteyteen vuonna 1955 perustetusta asutuksesta. Se on nimetty Tšukotkan kultaesiintymät löytäneen geologi Juri Bilibinin mukaan.[3] Vuonna 1958 Bilibino sai kaupunkimaisen taajaman statuksen, vuonna 1961 siitä tuli Bilibinon piirin hallinnollinen keskus ja vuonna 1993 kaupunki.[4] Vuonna 1989 kaupungin väkiluku oli jo lähes 15 600.[5] Väkiluku kuitenkin putosi liki kaksi kolmasosaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä vuosikymmenenä.[6] Vuonna 2010 Bilibinossa asui yhä 5 503 henkeä.[7]
Bilibinosta on talvitie Kolymajoelle Zeljonyi Mysiin sekä Itä-Siperian meren rannalla sijaitsevaan Pevekin satamaan. Lentokenttä sijaitsee Kepervejemin kylässä, jonne johtaa 36 km pituinen ympärivuotinen maantie.[8] Talous perustuu kultaa tuottavaan kaivosteollisuuteen. Lähistöllä on Bilibinon ydinvoimala, joka tuottaa lämpöä kaupungille ja noin 75 % alueen sähköstä.[4]
Kaupungissa toimii kaksi lastentarhaa ja kaksi keskikoulua, lasten luomistyön keskus ja ammattikoulu.[4] Kulttuurilaitoksia ovat lasten taidekoulu, vapaa-ajan ja kansantaiteen keskus, kirjastolaitos sekä kotiseutumuseo.[9] Paikallislehtenä ilmestyy Zolotaja Tšukotka (”Kultainen Tšukotka”).[10]