Betje Wolff
From Wikipedia, the free encyclopedia
Elisabeth Betje Wolff, o.s. Bekker[2] (1738 Vlissingen − 1804 Haag[3]) oli hollantilainen kirjailija, joka yhdessä ystävänsä Agatha Dekenin (1741−1804) kanssa kirjoitti sarjan Samuel Richardsonista herätteen saaneita, johdonmukaisen toimintansa ja tyydyttävän luonteenkuvauksensa sekä luonnollisen dialoginsa vuoksi huomattavia romaaneja, kuten Abraham Blankaart ja Historie van Sara Burgerhart.[4]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/89/Elizabeth_Wolff_and_Agatha_Deken.png/190px-Elizabeth_Wolff_and_Agatha_Deken.png)
Pikafaktoja Henkilötiedot, Kirjailija ...
Betje Wolff | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Elisabeth Wolff |
Syntynyt | 1738 Vlissingen, Alankomaat |
Kuollut | 1804 (65–66 vuotta) Haag, Alankomaat |
Kansalaisuus | Alankomaat |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | Betje Wolff, Silviana ja Philogunes [1] |
Äidinkieli | hollanti |
Tuotannon kieli | hollanti |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Sulje
Bekker oli naimisissa pappi Adrian Wolffin (1707−1777) kanssa. Puolisonsa kuoleman jälkeen hänellä oli läheinen ystävyyssuhde Agatha Dekenin kanssa, ja he kirjoittivat yhdessä. Teosten sisältö on perusteltua, henkilöhahmot ovat uskottavia ja dialogi luontevaa.[3]