![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/52/Beryl.jpg/640px-Beryl.jpg&w=640&q=50)
Berylli
From Wikipedia, the free encyclopedia
Berylli on silikaatteihin kuuluva alumiinia ja berylliumia sisältävä mineraali, jonka kemiallinen koostumus on Al2Be3(SiO3)6. Sen kidejärjestelmä on heksagoninen ja se muodostaa tavallisesti kuusikulmaisen prisman muotoisia kiteitä. Beryllin kovuus Mohsin asteikolla on 7,5–8 [1] ja ominaispaino 2,63–2,80. Puhdas berylli on väritöntä, mutta mineraali sisältää usein epäpuhtauksia, jotka aiheuttavat siinä vihreän, vaaleansinisen, punaisen, keltaisen tai valkoisen värin. Läpinäkyvänä beryllin värimuunnokset ovat arvokkaita jalokiviä, joista tunnetuimmat ovat vihreä smaragdi, vaaleansininen akvamariini ja vaaleanpunainen morganiitti.[2]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/52/Beryl.jpg/640px-Beryl.jpg)
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a1/Emerald_rough_300x422.jpg/250px-Emerald_rough_300x422.jpg)
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bb/Beryl_9.jpg/640px-Beryl_9.jpg)
Berylliä esiintyy lähinnä graniittisissa pegmatiiteissa, joissa beryllikiteet voivat epäjaloina kasvaa hyvin suurikokoisiksi: suurimmat löydetyt ovat olleet kuuden metrin mittaisia ja noin sadan tonnin painoisia. Pegmatiittien onteloista, kidesykeröistä ja sivukivistä tavataan pienempiä, läpinäkyviä kiteitä, jotka nekin voivat suurimmillaan olla puolen metrin mittaisia. Uralvuorilta on löydetty berylliä myös kiilleliuskeesta. Berylliä esiintyy muun muassa Saksassa, Itävallassa, Irlannissa, Madagaskarissa, Kolumbiassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa. Suomesta Luumäeltä on löydetty jalokivilaatuista berylliä,[2] missä sitä louhii Karelia Beryl.[3] Massiivinen berylli on berylliumin pääasiallinen lähde.[2]