Berliner Stadtschloss
From Wikipedia, the free encyclopedia
Berliner Stadtschloss (suom. Berliinin kaupunginlinna), joskus myös Berliner Schloss (Berliinin linna), on linna Berliinin keskustassa Spreeinselin saarella. Rakennuksen pääkäyttäjänä toimii suuri kulttuuri- ja museokeskus Humboldt Forum, jossa toimivat Etnologian museo, Aasialaisen taiteen museo ja Berliinin kaupunginmuseo.[1]
| Berliner Stadtschloss | |
|---|---|
 Berliner Stadtschloss kesäkuussa 2023. |
|
| Sijainti | Berliini, Saksa |
| Valmistumisvuosi |
1451, 1713 (alkuperäinen) 2020 (nykyinen) |
| Purkuvuosi | 1950 (alkuperäinen) |
| Suunnittelija |
Andreas Schlüter Johann Friedrich Eosander Franco Stella |
| Käyttäjä | Humboldt Forum |
 |
|
Alkuperäinen kaupunginlinna valmistui 1400-luvulla, sai lopullisen kokonsa ja ulkoasunsa 1700-luvun alussa ja purettiin DDR:n aikana vuonna 1950. Alkuperäisen rakennuksen julkisivua pääosin mukaileva uudisrakennus valmistui vuonna 2020. Sitä kutsutaan kaupunginlinnaksi erotuksena useista muista Berliinissä ja sen liepeillä sijaitsevista linnoista.
Linnan edessä sijaitseva Schlossplatz-aukio oli DDR:n aikana nimeltään Marx-Engels-Platz, mutta on sittemmin saanut vanhan nimensä takaisin.
Alkuperäisen rakennuksen historia
Kaupunginlinna oli aluksi Brandenburgin rajakreivien ja vaaliruhtinaiden, sittemmin Preussin kuninkaiden ja lopulta Saksan keisareiden asuinpaikka. Hohenzollernin hallitsijasuku asutti sitä lähes 500 vuotta. Linna oli pääosin barokkityylinen, mutta sen itäpäädyssä sijainneet vanhimmat osat olivat renessanssityylisiä. Linnan ensimmäisen vaiheen rakennutti Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik II Rautahammas vuosina 1443–1451.[2]
Linna sai lopullisen kokonsa Preussin ensimmäisen kuninkaan Fredrik I:n aikana.[2] Vuosina 1697–1706 sitä laajennettiin arkkitehti Andreas Schlüterin suunnitelmien mukaan. Julistauduttuaan vaaliruhtinaasta kuninkaaksi vuonna 1701 Fredrik I halusi linnasta aiemmin kaavailtua suuremman, joten Schlüter joutui muuttamaan piirustuksia ja kasvattamaan mittasuhteita.[3] Schlüter erotettiin vuonna 1706, kun hänen linnaan suunnittelemansa rahapajan torni jouduttiin purkamaan vaarallisen kallistuman vuoksi.[4] Hänen työtään jatkoi vuosina 1707–1713 arkkitehti Johann Friedrich Eosander, joka suunnitteli näyttävän läntisen julkisivun ja osan Lustgartenin puoleisesta pohjoissivusta.[3][5] Linnasta piti tulla vieläkin mahtavampi, mutta Fredrik I:n kuoltua vuonna 1713 hänen seuraajansa Fredrik Vilhelm I keskeytti laajennustyöt.[2] Eosanderin läntiseen julkisivuun suunnittelema kupolin kattama torni jäi rakentamatta, mutta samaan kohtaan lisättiin kuningas Fredrik Vilhelm IV:n toiveesta vuosina 1845–1853 arkkitehti Friedrich August Stülerin suunnittelema suuri kupoli ja sen alle linnan kappeli.[4]
Useimmat Fredrik Vilhelm I:n jälkeisistä Preussin ja Saksan hallitsijoista eivät asuneet linnassa vaan Berliiniin ja sen ulkopuolelle rakennuttamissaan muissa palatseissa, erityisesti Charlottenburgin linnassa. Viimeinen Saksan keisari Vilhelm II kuitenkin käytti Berliinin kaupunginlinnaa asuinpaikkanaan.[2]
Weimarin tasavallan aikana Saksan valtion hallinnoima säätiö vuokrasi linnasta tiloja erilaisille yhteisöille. Siellä toimivat muun muassa Saksan merkittävin tiedeseura Kaiser Wilhelm -instituutti, Saksan hallintovirkamiesten liitto, opiskelijoiden asuntola ja ruokala sekä joukko erilaisia museoita. Linnan saleissa järjestettiin näyttelyjä ja konsertteja. Ylimmässä kerroksessa oli myös vuokra-asuntoja. Natsi-Saksan aikana linnaa ei juuri käytetty, paitsi Lustgartenilla pidettyjen joukkotapahtumien taustakulissina.[6]
Purkaminen ja linnan tilalla olleet rakennelmat
Linna vaurioitui toisen maailmansodan pommituksissa, mutta se olisi ollut korjattavissa. Linna itse asiassa vaurioitui vähemmän kuin monet muut myöhemmin kunnostetut historialliset rakennukset, ja sen tiloissa järjestettiin vuosina 1946–1948 erilaisia näyttelyitä. Sodan jälkeen linna kuitenkin jäi kaupungin itäiselle miehitysvyöhykkeelle, ja vuonna 1950 Itä-Saksan hallinto purki linnan säilyneet osat poliittisista syistä. Hohenzollernien linnan katsottiin edustavan preussilaista militarismia. Lisäksi Neuvostoliiton johto oli esittänyt vaatimuksen, että Itä-Berliinin keskustaan pitäisi saada vuoden 1951 vappuun mennessä suuriin joukkotapahtumiin soveltuva juhla-aukio. Linnan tilalle raivattu Marx-Engels-Platz täytti vaatimukset.[7]
Linnan julkisivusta säilytettiin portaali, jonka parvekkeelta Karl Liebknecht oli vallankumouksen aikana 9. marraskuuta 1918 julistanut Saksan sosialistiseksi tasavallaksi. Portaali liitettiin vuonna 1964 Marx-Engels-Platzin etelälaidalle valmistuneen Itä-Saksan valtioneuvoston talon eli Staatsratsgebäuden julkisivun osaksi. Kaupunginlinnan pitkään tyhjillään ollutta tonttia käytettiin paraateihin ja puistona, kunnes vuonna 1976 paikalle rakennettiin Tasavallan palatsi, joka puolestaan purettiin Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen vuosina 2006–2008 – monien mielestä jälleen poliittisista syistä, vaikka virallisena syynä olivat rakennuksen asbestiongelmat. Paikalla oli lisäksi vuosina 1993–1994 linnan julkisivua esittänyt luonnollisen kokoinen kulissi sekä vuosina 2008–2010 nykytaidetta esitellyt väliaikainen taidehalli.[8]
Uudelleenrakentaminen
Saksan liittopäivät päättivät vuonna 2002, että paikalle rakennettaisiin kopio linnasta sotaa edeltäneessä asussaan. Humboldt Forum -museokeskuksen käyttöön tarkoitettua kopiota oli tarkoitus ryhtyä rakentamaan vuonna 2010, mutta säästösyistä aloitusta lykättiin vuoteen 2014.[9] Keskus oli määrä avata syyskuussa 2020,[10] mutta koronaviruspandemian vuoksi avajaisia siirrettiin heinäkuuhun 2021.[1]
Uudisrakennuksessa on museotilaa, kirjasto sekä näyttämötila kulttuuritapahtumille. Julkisivuista kolme on kutakuinkin alkuperäisiä vastaavat. Itäinen julkisivu sen sijaan on täysin moderni. Myös 74 metriä korkea kupoli on rakennettu entiselleen. Sisätiloiltaan rakennus on moderni, täysin erilainen kuin alkuperäinen oli. Sisätilojen upeimmat salongit ja sisustukset voitaisiin kuitenkin haluttaessa rekonstruoida entiselleen vuonna 1943 otettujen värivalokuvien avulla.[11]
Linnan uudelleenrakentamisen arvioitiin maksavan noin 550 miljoonaa euroa, josta Berliinin kaupunki lupasi maksaa vain 32 miljoonaa euroa. Loput jäivät Saksan valtion maksettaviksi. Julkisivun rakentamiseen tarvittavat 80 miljoonaa euroa kerättiin yksityisten lahjoitusten avulla. Tavallisia kansalaisia houkuteltiin lahjoittamaan pieniäkin summia yksittäisiin seinäkiviin.[11]
Kuvagalleria
Ilmakuva alkuperäisestä linnasta 1900-luvun alkupuolella pohjoisen suunnalta nähtynä
Linnan alkuperäisiä sisätiloja
Purkutyöt käynnissä vuonna 1950
1960-luvulla jälleenrakennettu linnan osa Staatsratsgebäuden julkisivussa
.jpg)
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
