![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/08/%25D0%2592%25D1%2581%25D1%2582%25D1%2580%25D0%25B5%25D1%2587%25D0%25B0_%25D0%25BD%25D0%25BE%25D0%25B2%25D0%25BE%25D0%25B3%25D0%25BE_%25D1%2581%25D0%25B0%25D0%25BC%25D0%25BE%25D0%25BB%25D0%25B5%25D1%2582%25D0%25B0_%25D0%25B4%25D0%25B0%25D0%25BB%25D1%258C%25D0%25BD%25D0%25B5%25D0%25B3%25D0%25BE_%25D1%2580%25D0%25B0%25D0%25B4%25D0%25B8%25D0%25BE%25D0%25BB%25D0%25BE%25D0%25BA%25D0%25B0%25D1%2586%25D0%25B8%25D0%25BE%25D0%25BD%25D0%25BD%25D0%25BE%25D0%25B3%25D0%25BE_%25D0%25BE%25D0%25B1%25D0%25BD%25D0%25B0%25D1%2580%25D1%2583%25D0%25B6%25D0%25B5%25D0%25BD%25D0%25B8%25D1%258F_%25D0%25B8_%25D1%2583%25D0%25BF%25D1%2580%25D0%25B0%25D0%25B2%25D0%25BB%25D0%25B5%25D0%25BD%25D0%25B8%25D1%258F_%25D0%2590-50%25D0%25A3_04.jpg/640px-%25D0%2592%25D1%2581%25D1%2582%25D1%2580%25D0%25B5%25D1%2587%25D0%25B0_%25D0%25BD%25D0%25BE%25D0%25B2%25D0%25BE%25D0%25B3%25D0%25BE_%25D1%2581%25D0%25B0%25D0%25BC%25D0%25BE%25D0%25BB%25D0%25B5%25D1%2582%25D0%25B0_%25D0%25B4%25D0%25B0%25D0%25BB%25D1%258C%25D0%25BD%25D0%25B5%25D0%25B3%25D0%25BE_%25D1%2580%25D0%25B0%25D0%25B4%25D0%25B8%25D0%25BE%25D0%25BB%25D0%25BE%25D0%25BA%25D0%25B0%25D1%2586%25D0%25B8%25D0%25BE%25D0%25BD%25D0%25BD%25D0%25BE%25D0%25B3%25D0%25BE_%25D0%25BE%25D0%25B1%25D0%25BD%25D0%25B0%25D1%2580%25D1%2583%25D0%25B6%25D0%25B5%25D0%25BD%25D0%25B8%25D1%258F_%25D0%25B8_%25D1%2583%25D0%25BF%25D1%2580%25D0%25B0%25D0%25B2%25D0%25BB%25D0%25B5%25D0%25BD%25D0%25B8%25D1%258F_%25D0%2590-50%25D0%25A3_04.jpg&w=640&q=50)
Berijev A-50
venäläinen kaukotiedustelu- ja tutkavalvontalentokone / From Wikipedia, the free encyclopedia
Berijev A-50 "Šmel" (Шмель) (NATO-koodi "Mainstay") on venäläinen kaukotiedustelu- ja tutkavalvontalentokone. Neuvostoliiton tutkavalvontakonekehitys alkoi 1960-luvulla, jolloin tähän tarkoitukseen kokeiltiin Tupolev Tu-95, Tupolev Tu-124 ja Tupolev Tu-126 -koneita. Berijev A-50 tuli käyttöön 1980-luvun puolivälissä. Teknisesti Berijev A-50 perustuu Iljušin Il-76 MD- ja Il-76 TD-kuljetuskoneisiin.[1]
Berijev A-50 | |
---|---|
![]() Berijev A-50U (2017). |
|
Tyyppi | tiedustelu- ja tutkavalvontakone |
Alkuperämaa |
![]() |
Valmistaja | Berijev |
Ensilento | 1980 |
Esitelty | 1984 |
Valmistusmäärä | 40 (1992) |
Infobox OK |
Koneesta on olemassa useita versioita: Berijev A-50 "Mainstay-A", Berijev A-50M "Mainstay-B" ja Berijev Aircraft 976 "Mainstay-C". Tämän jälkeen on tullut uusia malliversioita. Vuosina 2018--2021 on uutisoitu A-50U -mallin koneiden luovuttamisista Venäjän ilmavoimille.[2][3] A-50:n seuraaja on Berijev A-100, joka on varustettu uudella Vega Premier AESA-tutkalla, ja on otettu ensimmäisen kerran käyttöön helmikuussa 2022.[4]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/dc/Beriev_A-50EI_Mainstay2009.jpg/640px-Beriev_A-50EI_Mainstay2009.jpg)
Paranneltu Berijev A-50E kykenee havaitsemaan monenlaisia kohteita:lähde?
- pommikoneita 650 km:n säteellä
- matalalla lentäviä hävittäjiä radiohorisontista
- risteilyohjuksia 215 km²:n alueella
- optisesti ei-ballistisia ohjuksia 800 km:n säteellä
- taktisten ohjusten laukaisualustoja 300 km:n säteellä
- ryhmäkohteita, esimerkiksi panssarivaunukolonnan 250 km:n säteellä
- 300 lentävää kohdetta
Lisäksi se kykenee harjoittamaan sähköistä tiedustelua 0,5–18 GHz tutka- ja linkkitaajuuksilla sekä signaalitiedustelua 50–500 MHz radiotaajuuksilla.lähde?
Le Bourget´n ilmailumessuilla 1997 Rosvoruženie allekirjoitti israelilaisen, Israel Aerospace Industries konserniin kuuluvan Elta Systemsin kanssa sopimuksen Taganrogski ANTK:n varusteleman Berijevin myymisestä kiinalaisille. Myöhemmin ilmeni, että kauppasumma olisi ollut 250 000 000 dollaria.lähde?
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/51/%D0%92%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B5%D1%87%D0%B0_%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D1%81%D0%B0%D0%BC%D0%BE%D0%BB%D0%B5%D1%82%D0%B0_%D0%B4%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%B5%D0%B3%D0%BE_%D1%80%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BE%D0%BB%D0%BE%D0%BA%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%BE%D0%BD%D0%BD%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%BE%D0%B1%D0%BD%D0%B0%D1%80%D1%83%D0%B6%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D1%8F_%D0%B8_%D1%83%D0%BF%D1%80%D0%B0%D0%B2%D0%BB%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D1%8F_%D0%90-50%D0%A3_01.jpg/640px-%D0%92%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B5%D1%87%D0%B0_%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D1%81%D0%B0%D0%BC%D0%BE%D0%BB%D0%B5%D1%82%D0%B0_%D0%B4%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%B5%D0%B3%D0%BE_%D1%80%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BE%D0%BB%D0%BE%D0%BA%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%BE%D0%BD%D0%BD%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%BE%D0%B1%D0%BD%D0%B0%D1%80%D1%83%D0%B6%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D1%8F_%D0%B8_%D1%83%D0%BF%D1%80%D0%B0%D0%B2%D0%BB%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D1%8F_%D0%90-50%D0%A3_01.jpg)
Berijev A-50U tuli käyttöön 1995 Vega Šmel-M -tutkalla. Irak on kehittänyt Iljušin Il-76:n perustalle Berijeviä vastaava tutkavalvontakonetta Thomson-CSF:n tutkaa muistuttavalla Bagdad-1-laitteistolla, mikä ei kuitenkaan onnistunut rungon alle sijoitettuna. Adnan -versiossa taas laitteisto asennettiin rungon yläpuolelle. Kolmesta Adnanista yksi tuhoutui Persianlahden sodassa.lähde?
Toukokuussa 2005 Turun Sanomien mukaan myös Venäjän ilmavoimien Berijev A-50 koneilla on saatettu loukata Suomen ilmatilaa.lähde?
Loppuvuodesta 2018 uutisoitiin Venäjän Rostehin toimittaneen uudistetun Berijev A-50U -tutkavalvontakoneen maan ilmavoimille.[2] Joulukuussa 2021 uutisoitiin Rostehin toimittamasta seitsemännestä A-50U-mallin tiedustelu- ja ilmavalvontakoneesta Venäjän ilmavoimille.[3]
Koneiden pääsijoituspaikka Venäjällä oli 2020-luvun alkupuolella Ivanovon alueen Ivanovon pohjoinen lentotukikohta (57.0585°N, 40.9795°E, jossa näkyi Googlen 5/2021 satelliittikuvassa 14 kpl A-50:iä). Koneita on uutisoitu sijoitetun tilapäisesti esimerkiksi Venäjän vuodesta 2014 miehittämän Krimin niemimaan Sakyn lentotukikohtaan.[5] Maaliskuussa 2022 kolme Venäjän A-50 -tutkavalvontakonetta havaittiin Valko-Venäjän Baranavitšyn lentotukikohdassa.[6] Venäjä kävi tässä vaiheessa hyökkäyssotaa Ukrainassa.
Konetyyppiä käyttävät Irak, Intia ja Venäjä. Vastaavanlainen yhdysvaltalainen konetyyppi on E-3 Sentry.