Batleika
From Wikipedia, the free encyclopedia
Batleika (valkoven. батлейка), myös betleika, (valkoven. бетлейка) on Valko-Venäjällä 1500-luvun alusta lähtien keskiluokan ja talonpoikien piireissä[1] laajalti levinnyt perinteinen kansannukketeatteri panoraamalaatikossa tai -kaapissa.
Slaavilaisten kansojen historian, kulttuurien, perinteiden ja vakaumuksien ominaispiirteisiin liittyvästi tällä alun perin jouludraamaa esittävällä muinaisella nukketeatterilla on monia valkovenäläisiä kansallisia nimiä kuten batleamka (syntymäpaikka) (valkoven. батлеэмка), bethlehem (valkoven. віфлеем), vjartep (seimi) (valkoven. вяртэп), jagornyi (rosoinen) (valkoven. ягорый), gerody (sankarit) (valkoven. героды), zvjazda (tähti) (valkoven. звязда), ostmejika (valkoven. остмэйка), tri krulja (kolme kierrosta) (valkoven. три круля), kukolniki (nukketeatterit) (valkoven. кукольники), ralešniki (valkoven. ралешники), štšapaniki (valkoven. шчапаники), jaselka (seimi) (valkoven. яселка), joista žlobia (punaniska) (valkoven. жлоб) pidetään epäsopivimpana nimenä tälle esteettiselle näytelmälle.[2][3] Valko-Venäjän alueilla, jotka rajoittuvat Puolaan, käytetään nimitystä šopka (jouluseimi) (valkoven. шопка), johtuvasti puolankielisestä sanasta szopka eli seimi. Koska teatterin historia liittyy jouluun ja ”batleika” t. ” betleika” tarkoittaa suomeksi ”syntymää”, perinteisesti jokainen esitys alkoi uskonnollisella juonella, useimmiten tarinalla Jeesus Kristuksen syntymästä ja kuningas Herodeksesta, jonka tapahtumat veivät Betlehemiin, ja jossa päärooleissa olivat Maria ja hänen vauvansa.
Batleika on Valko-Venäjän varhaisin lavataidelaji[4], sen juuret yltävät sekä esikristillisiin (pakanallisiin) että kristittyihin uskontoihin. Batleikan panoraamalaatikon lavasteilla ja nukke-esityksillä välitettiin sekä kristityn että pakanallisen maailman käsitys, annettiin tragikoominen arvio elämästä ja kanoniset juonet niin Vanhasta kuin Uudesta testamentista, apokryfisesti käsitelleinä ja arkielämän törmäyksiin mukautettuina. Joidenkin mukaan batleika heijasti ja mallinsi eri aikakausien maailmanjärjestyksen ideoita, yhdisti rituaali-, taikuus- ja mysteeriesitykset karnevaaliteatteriin, saarnausteatterin saarnaa hylkäävän, uskonnollisen maalliseen teatteriin, käsikirjoitetun näytelmän improvisaatioon. Batleikaa pidettiin sosiokulttuurisena ilmiönä, joka liittyi jokapäiväiseen elämään ja filosofiaan, perinteisiin ja vakaumuksiin.[2] Porvariston mielestä batleikan kanssa kulkeminen oli amatööriharrastus ja keino lisätulojen saantia varten.[1]