Aviogenexin lento 130
From Wikipedia, the free encyclopedia
Aviogenexin lento 130 oli Aviogenexin tilauslento Lontoon Gatwickin kansainväliseltä lentoasemalta Kroatian (silloisen Jugoslavian) Rijekan lentoasemalle. 23. toukokuuta 1971 lentoa operoinut Tupolev Tu-134A syöksyi maahan laskeutumisen aikana. Koneen 76 matkustajasta ja seitsemästä miehistön jäsenestä 78 kuoli.
| Aviogenexin lento 130 | |
|---|---|
 Onnettomuuskoneen kaltainen Aviogenexin Tu-134. |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 23. toukokuuta 1971 |
| Onnettomuustyyppi | lentäjän virhe |
| Tapahtumapaikka |
 Rijeka, Jugoslavia |
| Lähtöpaikka |
 Gatwickin kansainvälinen lentoasema, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Määränpää |
Rijekan lentoasema, Rijeka, Jugoslavia |
| Kuolleita | 78 |
| Loukkaantuneita | 5 |
| Eloonjääneitä | 5 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | Tupolev Tu-134A |
| Lentoyhtiö | Aviogenex |
| Rekisteritunnus | YU-AHZ |
| Matkustajia | 76 |
| Miehistöä | 7 |
Se oli ensimmäinen Tu-134-koneelle sattunut kuolonuhreja vaatinut onnettomuus koelentovaiheen jälkeen.[1]
Onnettomuuslennon kone oli Tupolev Tu-134A (valmistenumero 1351205, rekisteri YU-AHZ).[2] Kone oli lähes uusi. Se oli tuotu Jugoslaviaan 23. huhtikuuta 1971 ja lentokelpoisuustodistus myönnetty 27. huhtikuuta. Sille oli onnettomuuteen mennessä kertynyt vain 111 lentotuntia 47 lennolla.[3]
Lennon kapteeni oli 41-vuotias Miloš Markićević. Hänellä oli 7 126 lentotuntia, joista 139 Tu-134A-koneella. Perämiehenä toimi 34-vuotias Stevan Mandić (2 400 tuntia, joista 899 Tu-134/Tu-134A). Lentoinsinöörin paikalla istui 45-vuotias harjoittelija Viktor Tomić, jolla oli 99 tunnin kokemus. Häntä valvoi 39-vuotias lentoinsinööri Ivan Čavadja (7 500 tuntia, joista 1 373 Tu-134).[4] Kaikki neljä selvisivät onnettomuudesta hengissä.[5]
Matkustamohenkilökunnan muodostivat lentoemännät Alma Svoboda, Mira Miše ja Mirjana Janković.[4][3]
Lomamatkalla olleita brittituristeja kuljettanut kone nousi Gatwickin lentoasemalta kello 16.33 paikallista aikaa. Lento ja ILS-lähestyminen sujuivat normaalisti huolimatta Euroopan epävakaista sääoloista, sateesta ja ukkosmyrskyistä.[6] Noin neljän kilometrin päässä kiitotiestä, jolloin kone oli 300 metrin korkeudessa, alkoi kaatosade. Sateessa kone joutui turbulenssiin. Noin 50 sekuntia ennen kiitotiekosketusta koneen nokka nousi ylöspäin ja kallistui oikealle. Lentonopeuden ja -korkeuden vuoksi ILS-lähestymiseen[Huom 1] ei voitu palata. Miehistö jatkoi lähestymistä käsiohjauksella. He saivat koneen kiitotien keskilinjan suuntaiseksi, mutta lentokorkeus oli liian suuri. Korkeuden vähentämiseksi moottorit laitettiin tyhjäkäynnille ja koneen nokkaa ohjattiin alaspäin. Noin kolmen sekunnin ajan kapteeni harkitsi lähestymisen keskeyttämistä, mutta päätti jatkaa. Tässä vaiheessa kone oli 800 metrin päässä kiitotien kynnyksestä ja 60 metriä kynnystä ylempänä.[7]
Optisen illuusion vuoksi miehistö luuli olevansa lähempänä kiitotietä ja korkeammalla kuin todellisuudessa.[8] Kone alkoi hidastua, ja korkeus väheni yhä nopeammin.[7] Kone osui kiitotiehen 260 kilometrin tuntinopeudella, oikea siipi katkesi, kone kääntyi ympäri ja syttyi tuleen.[8] Kaikkien 78 menehtyneiden kuolinsyy oli joko häkämyrkytys tai kuoliaaksi palaminen.[9] Ruumiit olivat pahoin hiiltyneitä.[10]
Onnettomuudesta selvisi vain viisi henkilöä: nelihenkinen ohjaamomiehistö, joka poistui ohjaamon ikkunasta,[5] ja yksi matkustaja, Ranko Sarajčić,[11] joka poistui runkoon tulleen repeämän kautta.[5] Yhtäkään hätäuloskäyntiä ei onnistuttu avaamaan joko tulipalon, niiden kiinni juuttumisen tai vahingossa tapahtuneen lukitsemisen vuoksi.[12][13]
Onnettomuuden tutki brittiläinen Air Accidents Investigation Branch. Se julkaisi loppuraporttinsa joulukuussa 1973 ja totesi onnettomuuden perimmäiseksi syyksi sääolosuhteiden aiheuttaman optisen illuusion, joka sai miehistön toimimaan väärin.[14] Tutkintalautakunta antoi tutkinnan perusteella kuusi suositusta, niiden joukossa sateen aiheuttamien optisten illuusioiden tutkiminen ja lentokenttien palomiesten koulutuksen uudistaminen.[15]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
