Atooppinen ihottuma
ihotauti / From Wikipedia, the free encyclopedia
Atooppinen ihottuma eli atooppinen ekseema on ihotauti, johon liittyy atopia eli perinnöllinen allergiataipumus, kutina (aina), kuiva iho ja ekseema eli pinnallisesti alkava ihon tulehdus, joka aiheuttaa punoitusta, paksuuntumista, rikkoontumista ja muita ihomuutoksia tyypillisille ikäkauden mukaisille ihoalueille.[1][2]
Atooppinen ekseema | |
---|---|
5-vuotiaan kyynärvarren atooppinen ekseema |
|
Luokitus | |
ICD-10 | L20 |
Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Infobox OK |
Ihotaudista on käytetty myös nimityksiä atooppinen dermatiitti, atooppinen taiveihottuma, taiveihottuma ja maitorupi[2]. Atooppista ekseemaa sairastavan kuivaa ihoa ilman ihottumia on kutsuttu atooppiseksi ihoksi[2]; ekseemasta puhutaan, kun on kehittynyt selkeästi näkyvä ihottuma[1].
Ensimmäinen merkki ekseemasta on kutina[1] ja ekseemassa iho voi olla kuiva, punoittava, paksuuntunut, rikkoontunut, karstoittunut, jäkälöitynyt tai vuotaa verta, visvaa tai vetistää ja olla infektoitunut. Atooppinen ekseema ilmaantuu noin 85 %:lla ennen viidettä ikävuotta ja jatkuu vaihtelevasti pienellä osalla potilaista aikuisikään asti, mutta voi myös ilmaantua ensimmäisen kerran aikuisiällä.[1][2] Atooppinen ekseema kehittyy ikäkauden mukaisille tyypillisille ihoalueille[2].
Atopiaan liittyy ihon marraskeden rakenteen poikkeavuus, joka altistaa ihon kuivumiselle[1]. Atooppisen ekseeman kehitystä on selitetty erityisesti ns. atooppisella noidankehällä, jossa atooppisen perimän aiheuttama ihon kuivuus ja allergiataipumus saavat aikaan ihottuman, kutinan ja raapimisen kierteen, jota eri pahentavat tekijät vahvistavat. Atooppinen ekseema heikentää merkittävästi elämänlaatua.[2]
Atooppisen ekseeman ehkäisyyn ei tunneta tehokkaita menetelmiä. Ekseema voidaan diagnosoida kliinisesti haastattelemalla ja ihoa tarkastelemalla; allergiatutkimukset ovat joskus harvoin tarpeen.[2] Atooppisen ekseeman hoitoon kuuluvat potilasohjaus, pesu, pahentavien tekijöiden välttäminen, perusvoiteet, glukokortikoidivoiteet eli paikalliskortikosteroidit, kalsineuriinin estäjät sekä UV-valohoito[1][2].