Atarin vuonna 1985 julkistama tietokonemallisto From Wikipedia, the free encyclopedia
Atari ST on Atarin vuonna 1985 julkaisema mikrotietokonemallisto. Sarjan mallit käyttivät Motorola 68000 -mikroprosessoria. Sarjan tietokoneet kilpailivat markkinoista aluksi Apple Macintoshin ja myöhemmin Commodoren Amiga-sarjan kanssa.
| Atari ST | |
|---|---|
 |
|
 Atari 1040ST |
|
| Valmistaja | Atari |
| Tyyppi | mikrotietokone |
| Julkaistu | 1985 |
| Mukana toimitettu käyttöjärjestelmä | Atari TOS |
| Suoritin | Motorola 68000 |
| Massamuisti | levykeasema |
| Keskusmuisti | 512 KB / 1024 KB |
Atari ilmoitti heinäkuussa 1985 aloittaneensa 520 ST -mallin toimitukset jakelijoille.[1]
ST-sarjan perusmallit olivat 520ST ja 1040ST, joissa oli 512 ja 1024 kilotavua keskusmuistia. 8-bittiset Atari XL ja XE -tietokoneet olivat menestyneet heikosti korkean hintansa takia ja ST:tä suunniteltaessa Atari pyrki saamaan hinnan kilpailijansa Commodoren tietokonetta alemmas. Tässä myös onnistuttiin.
Vuonna 1989 julkaistiin uudet STe-mallit, joissa oli laajempi väripaletti, PCM-ääni ja blitter-piiri. Näiden ominaisuuksien hyödyntäminen peleissä jäi suhteellisen vähäiseksi, koska pelit tehtiin vanhempia malleja ajatellen. 1990-luvun puolella julkaistiin vielä kehittyneemmät mallit Atari TT030, Atari MEGA STE ja Atari Falcon, jotka eivät ominaisuuksistaan huolimatta menestyneet halutulla tavalla.
ST oli ensimmäinen tietokone, jossa oli integroitu MIDI-tuki.[2] Sisäänrakennettu MIDI menestyi musiikkiohjelmistojen ja -soitinten käyttäjien keskuudessa. Sitä käyttivät konserteissa artistit kuten Madonna, Tangerine Dream sekä Fatboy Slim.[3] Tällöin ST:tä käytettiin ohjaamaan ulkoisia syntetisaattoreita tai muita midi-yhteensopivia äänilaitteita.
Koneen varsinainen äänipiiri oli Yamaha YM2149, joka oli lisensoitu versio General Instrumentsin piiristä AY-3-8910. Alun perin ST:seen oli suunniteltu uutta äänipiiriä, mutta kiireellisen aikataulun myötä päädyttiin käyttämään samaa äänipiiriä, joka oli jo monissa 8-bittisen sukupolven tietokoneissa. Vaikka kyseessä on vain kanttiaaltoa ja kohinaa generoiva PSG-äänipiiri, voi sen kautta toistaa ohjelmallisin tempuin PCM-ääntä, mikä kuitenkin kuluttaa prosessoriaikaa. Etenkin pelien alkumusiikki toteutettiin joskus näin. Jotkut ohjelmat hyödyntävät myöhemmissä STe -malleissa ollutta äänipiiriä.
STe-mallissa oli DMA-kanava ja kyky toistaa digitoituja sampleja enintään kahdella 8-bittisellä PCM-äänikanavalla.[4] (taajuudet: 6,25, 12,50, 25,00 tai 50,00 kHz). Tuossa äänipiirissä on vain kaksi äänikanavaa (jotta saavutetaan stereoääni, vasen ja oikea), mutta ne yleensä jaetaan ohjelmallisin keinoin neljäksi tai kahdeksaksi. Tällöin äänen frekvenssejä joudutaan tiputtamaan tai vaihtoehtoisesti turvautumaan laskennallisesti raskaampiin keinoihin, jotka vievät prosessoriaikaa.
Käyttöjärjestelmänä on Atari TOS, jonka päällä ajetaan graafista GEM-ympäristöä.[5] TOS koostuu CP/M:aa ja MS-DOSia muistuttavasta GEMDOSista. Käyttöjärjestelmä on yleensä sijoitettu ROM-piireille, joten koneen käynnistyminen on nopeaa. TOS osaa lukea MS-DOSin levykkeitä. Varhaisimmissa malleissa oli ulkoinen yksipuolinen levykeasema, sekä erikseen levykkeeltä ladattava TOS. Eric R. Smith kehitti moniajoon kykenevän ja muistinsuojauksen sisältävän TOS-kloonin nimeltä MiNT (MiNT is not TOS versio 0.1 vuonna 1990), joka sisälsi myös jotain Unixin ominaisuuksia. Atari julkaisi sen Falconin mukana nimellä MultiTOS.[6]
Atari ST:lle oli saatavissa myös Idris ja MINIX.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
