Andrew W. Mellon
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Andrew William Mellon (24. maaliskuuta 1855 Pittsburgh, Pennsylvania – 26. elokuuta 1937 Southampton, New York)[1] oli yhdysvaltalainen pankkiiri, liikemies ja suurlahjoittaja, joka toimi myös Yhdysvaltain valtiovarainministerinä vuosina 1921–1932. Hänen talouspolitiikkansa perustui jatkuvaan verojen alentamiseen.
Mellon opiskeli Western Universityssä (nyk. Pittsburghin yliopisto) ja työskenteli vuodesta 1874 isänsä Thomas Mellonin viisi vuotta aiemmin perustamassa T. Mellon and Sons -pankissa. Vuonna 1882 isä luovutti pankin omistuksen hänelle.[1][2] Mellon loi taloudellisen mahtinsa tarjoamalla pääomia Pittsburghin kasvavalle teräs-, alumiini-, öljy-, kivihiili-, koksi- ja kemianteollisuudelle. Hän lainasi pääomaa monien sittemmin menestyksiksi muodostuneiden teollisuusyritysten perustamiseen, joukossa muun muassa Aluminum Company of America (Alcoa) ja Gulf Oil. Yhdessä Henry Clay Frickin kanssa Mellon perusti Union Steel Company -teräsyhtiön ja vuonna 1889 Union Trust Companyn, josta tuli sen jälkeen hänen rahoitustoimintansa keskus. 1920-luvun alussa Mellonin oli yksi Yhdysvaltain rikkaimmista ihmisistä.[1]
Presidentti Warren G. Harding nimitti Mellonin Yhdysvaltain valtiovarainministeriksi vuonna 1921. Yhdysvaltojen valtionvelka oli kasvanut suureksi ensimmäisen maailmansodan aiheuttamien menojen seurauksena. Mellonnin mielestä sota-ajan korkean verotuksen jatkaminen aiheuttaisi kuitenkin valtion tulojen menetyksen, sillä se ei kannustaisi yritysmaailmaa. Hänen mielestään myös tuloveron lisävero-osuutta oli alennettava. Mellon saikin aikaiseksi sen, että kongressi lakkautti suurille tuloille säädetyn ylimääräisen veron ja alensi vuoteen 1926 mennessä tuloveron suurimman mahdollisen lisäveron 50 prosentista 20 prosenttiin. Mellon onnistui lyhentämään valtionvelkaa vuosina 1920–1928 26 miljardista dollarista 17,6 miljardiin dollariin. Hän johti myös komissiota, joka selvitteli Yhdysvalloille velkaa olevien ulkovaltojen vanhojen sotavelkojen maksujärjestelyitä. Koska Mellonin talouspolitiikkansa vaikutti menestyksekkäältä, hän sai jatkaa valtiovarainministerinä myös Calvin Coolidgen ja Herbert Hooverin presidenttikausilla. Vuonna 1929 alkanut suuri lama kuitenkin romutti hänen suosionsa. Mellon erosi valtiovarainministerin paikalta vuonna 1932. Sen jälkeen hän toimi vuoden ajan Yhdysvaltain suurlähettiläänä Isossa-Britanniassa.[1]
Mellon keräsi elämänsä aikana 25 miljoonan dollarin arvoisen taidekokoelman, jonka hän lahjoitti vuonna 1937 Yhdysvaltain valtiolle. Kokoelma käsitti muun muassa lukuisia hollantilaisten mestareiden töitä. Lisäksi hän lahjoitti 15 miljoonaa dollaria museon rakentamiseksi kokoelmalleen. Lahjoitusvaroilla rakennettu National Gallery of Art avattiin vuonna 1941.[1] Mellon perusti myös vuonna 1913 Mellon Institute of Industrial Research -laitoksen, joka yhdistyi vuonna 1967 Andrew Carnegien perustaman Carnegie Institute of Technologyn kanssa nykyiseksi Carnegie Mellon -yliopistoksi.
Mellonin alkuperäinen pankki ja Union Trust fuusioituivat vuonna 1946 Mellon National Bank and Trust Companyksi, jonka johto säilyi suvussa vuoteen 1967. Lukuisten fuusioiden jälkeen yhtiön nimi oli viimeksi Mellon Financial Corporation. Se yhdistettiin vuonna 2006 Bank of New Yorkin kanssa.[2] Uusi yritys on nimeltään Bank of New York Mellon.
