Amerikabomber (suom. Amerikkapommikone) oli natsi-Saksan ilmailuministeriön lentokoneprojekti, jonka tarkoituksena oli saada Luftwaffelle pitkän kantaman strateginen pommikone, jolla olisi voinut pommittaa Yhdysvaltoja.
| Amerikabomber | |
|---|---|
| Tyyppi | pitkän kantaman strateginen pommikone |
| Alkuperämaa |
 natsi-Saksa |
| Esitelty | 1942 (projekti) |
| Poistettu käytöstä | 1945 (Saksan antauduttua) |
| Tila | ei tullut käyttöön |
| Pääkäyttäjät | Luftwaffe |
Natsi-Saksan valtakunnanmarsalkka Hermann Göring teki ensimmäiset luonnokset Yhdysvaltoihin yltävän pommikoneen vaatimuksista vuonna 1942, keskellä toista maailmansotaa. Göring oli jo ennen sotaa vuonna 1938 tuonut esiin idean pommikoneesta, joka pystyisi lentämään 4,5 tonnin pommikuorman kanssa Atlantin yli, pommittamaan Yhdysvaltojen itärannikon kaupunkeja, eritoten New Yorkia, ja palaamaan takaisin Eurooppaan. Hän oli kertonut, että Saksalta puuttuu kyky tähän ja olisi todella iloinen sellaisen saavuttamisesta. Luftwaffen pommituskyky perustui tuolloin vain lyhyiden ja keskipitkien matkojen tehtäviin Euroopassa.[1]
Myös natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitler havitteli Amerikabomberia, erityisesti kun Yhdysvallat oli liittynyt sotaan. Hänen tiedetään halunneen kostaa Saksan kaupunkien pommittaminen tuhoamalla Yhdysvaltojen kaupunkeja, erityisesti "näkemällä New York liekeissä". Saksalla oli suunnitelmia Yhdysvaltoja vastaan iskemään kykenevistä erilaista keinoista myös jo ennenkin sotaa.[2]
Toisen maailmansodan loppua kohden Saksa oli suunnitellut useita "ihmeaseita" (Wunderwaffen), joista osa oli ajan teknologialla mahdottomia, täysin ylimitoitettuja tai muuten epärealistisia. Niiden tarkoitus oli auttaa yhä enemmän alakynteen jäävää maata taistelussa Yhdysvaltoja, Isoa-Britanniaa ja Neuvostoliittoa vastaan. Samaan aikaan Amerikabomberin kanssa kehitettiin myös Yhdysvaltoja vastaan iskemään kykenevää Silbervogel-avaruuslentokonetta, joka sekin oli tuohon aikaan melko epärealistinen projekti.[1]
Amerikabomberin suunnitelma saatiin valmiiksi keväällä 1942 ja Saksan suurimmat lentokonevalmistajat saivat tehtäväkseen suunnitella omat ehdotuksensa pommikoneesta. Alkuperäisten vaatimusten mukaan pommikoneen piti pystyä lentämään edestakainen matka Yhdysvaltojen itärannikolle ja takaisin puolueettomaan Portugaliin kuuluvilta Azorien saarilta. Saksasta lähtöön verrattuna lähtö sieltä vähensi tarvittavan kantaman pituutta noin 1 300 kilometriä, tehden edestakaisesta matkasta 10 300 kilometerin pituisen. Vuonna 1943 Portugalin suopeus natseja kohtaan kuitenkin loppui ja se vuokrasi Azoreilta lentotukikohdan liittoutuneille.[3]
Vuonna 1944 annettiin uudistetut vaatimukset, joiden mukaan pommikoneen tuli pystyä lentämään yli 11 000 kilometriä ja kantamaan yli 4 000 kilogramman pommikuorman. Lähtöpaikkana olisi voinut olla tukikohta vallatussa Ranskassa.[1]
Tavanomaiset pommikoneet
Useat saksalaiset lentokonetehtaat suunnittelivat uusia tai jatkokehittelivät jo valmiita lentokoneita Amerikabomberin vaatimuksiin. Ajan teknologialla etenkin tarpeeksi pitkän kantaman saavuttaminen muodostui hankalaksi. Se vaati valtavasti polttoainetta ja nelimoottorisen koneen sijasta kuusimoottorinen alkoi vaikuttaa paremmalta. Uutta teknologiaa edustivat muun muassa suihkumoottorit, joita sisältyi osaan suunnitelmista.
Messerschmitt Me 264
Messerschmitt Me 264 oli neljällä mäntämoottorilla varustettu meritiedustelu- ja pommikone. Koneen ensimmäinen versio teki ensilentonsa 23. joulukuuta 1942. Myöhemmissä malleissa joitain asioita parannettiin, esimerkiksi moottorit vaihdettiin toisiin. Kolme prototyyppiä rakennettiin, mutta ohjelma lopetettiin syyskuussa 1944, sillä projekti ei lukuisten ongelmien takia tuottanut ajoissa haluttua tulosta.[4]
Focke-Wulf Ta 400
Focke-Wulf Ta 400 kehitettiin vuosina 1941–1942 suunnitellusta Ta 300 -koneesta. Ta 400 olisi ollut varustettu kuudella tähtimäntämoottorilla, ja se olisi voinut kantaa mahdollisesti jopa 24 000 kilogrammaa pommeja eli valtavasti vaatimuksia enemmän. Ta 400:aa ei koskaan rakennettu, ja ilmailuministeriö lopetti projektin tukemisen liian kalliina lokakuussa 1943.[5]
Junkers Ju 390
Junkers Ju 390 kehitettiin Ju 290 -koneesta. Se oli varustettu kuudella tähtimäntämoottorilla. Kone teki ensilentonsa lokakuussa 1943, ja 26 konetta tilattiin, mutta projekti keskeytettiin kesällä 1944, jotta resursseja saatiin ohjattua kriittisempien sotatuotteiden valmistukseen.[6]
Heinkel He 277
Heinkel He 277 oli nelimoottorinen ja perustui He 177:n. Yhtään konetta ei saatu rakennettua valmiiksi, ja projekti lopetettiin keväällä 1944.[7]
Kannettava pommittaja
Huckepack Projekt (suom. reppuselkäprojekti) oli suunnitelma, jonka mukaan modifioitu Dornier Do 217 oli tarkoitus kantaa Heinkel He 177 -pommikoneen päällä mahdollisimman kauas Atlantille ja sitten vapauttaa se pommitustehtävälle. Pommituksen jälkeen koneella olisi laskeuduttu lähellä rannikkoa mereen, josta odottava sukellusvene olisi poiminut miehistön kotimatkalle. Projekti hylättiin lopullisesti vuonna 1942, koska Kriegsmarine ei olisi suostunut lähettää U-venettään tehtävälle. Saksalaiset eivät myösään halunneet itsemurhatehtävälle.[3]
Lentävät siivet
Muutamat suunnitelmat olivat lentävä siipi -tyyppisiä, joissa on etuja, kuten vähemmän ilmanvastusta ja vaikeampi tutkahavaittavuus. Tällainen kone olisi todennäköisesti pystynyt erittäin pitkään kantamaan, ja se olisi ollut vaikea torjuttava. Toisaalta ajan teknologialla sellaista olisi ollut vaikea saada toimimaan.[1]
Messerschmitt Me P.08.01
Messerschmitt P.08.01 oli Messerschmittin jo vuonna 1941 suunnittelema lentävä siipi -tyyppinen monitoimikone, jota olisi voinut käyttää Amerikabomberina. Koneessa olisi ollut neljä mäntämoottoria ja yksi vertikaalinen vakain. Kone jäi kuitenkin vain suunnitelmaksi, eikä sitä rakennettu.[8]
Horten H XVIII
Hortenin veljesten ehdotus oli Horten H XVIII (18), suuri lentävä siipi -tyyppinen pommikone, joka otti vaikutteita veljesten Horten Ho 229 -hävittäjäsuunnitelmasta. Kone olisi ollut varustettu kuudella turbojettisuihkumoottorilla. Myöhemmin veljekset pakotettiin suunnittelemaan pommikonetta Junkersin ja Messerschmittin insinöörien kanssa. Veljeksiä se ei miellyttänyt, koska ulkopuoliset insinöörit halusivat muuttaa suunnitelmaa muun muassa lisäämäällä sivuvaikaimen. Pettyneet veljekset suunnittelivat koneesta vielä B- ja C-mallitkin, mutta projektilta loppui aika vuonna 1945, eikä valmista syntynyt.[9]
Junkers EF 140
Kun Hortenin veljekset hylkäsivät H XVIII:n alkuperäisen mallin, jatkoi Junkers sen kehitystä omalla nimellään Junkers EF 140. Uudelleensuunniteltu kone säilytti alkuperäisen perusrakenteen, mutta siihen lisättiin suuri vertikaalinen vakainratkaisu. EF 140:tä ei rakennettu.[10]
Saksan tilanne paheni jatkuvasti toisen maailmansodan loppua kohden. Neuvostoliiton joukot etenivät idästä, Yhdysvaltojen ja Britannian lännestä. Liittoutuneiden pommitusten vuoksi Saksan teollisuus kärsi pahasti, mikä hidasti aseiden, kuten Amerikabomberin, kehitystä. Monien lentokoneiden kehitystyöt keskeytettiin, koska ne olivat tilanteeseen nähden liian kalliita ja turhia. Käytettävissä olleet resurssit ohjattiin mieluummin heikkenevän armeijan tukemiseen kuin pitkän tähtäimen pommikoneprojektiin. Lopulta Saksa antautui toukokuussa 1945, ja vielä käynnissä olleet lentokoneiden kehitystyöt päättyivät viimeistään silloin.[1]
Vaikka Amerikabomber olisi saatu käyttöön, ei muutamilla onnistuneilla pommituksilla Yhdysvaltoihin olisi todennäköisesti ollut vaikutusta sodan kulkuun. Hitaita pommikoneita olisi ollut helppo torjua, eikä yksi pommikuorma olisi tehnyt paljon tuhoa. Pommikoneen arvo olisikin jäänyt lähinnä propaganda-aseeksi, aiheuttamaan kauhua siviilien keskuudessa ja pakottamaan Yhdysvallat käyttämään resurssejaan omien alueidensa ilmapuolustukseen. Ainoa keino, jolla olisi todennäköisesti ollut vaikustusta sotaan, olisi ollut natsien kehittämien ydinaseiden käyttö Yhdysvalloissa. Tämä olisi aiheuttanut valtavaa tuhoa käytettynä itärannikon suuria kaupunkeja vastaan ja saattanut saada maan neuvottelemaan. Lukuisten ongelmien johdosta natsi-Saksan ydinohjelma oli kuitenkin lopetettu jo vuonna 1942.[1][3]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
