Amadeo Bordiga
italialainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
italialainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Amadeo Bordiga (13. kesäkuuta 1889 Resina, Napoli – 23. heinäkuuta 1970 Formia)[1] oli italialainen kommunistipoliitikko ja teoreetikko sekä Italian kommunistisen puolueen (PCI) perustaja ja ensimmäinen johtaja. Hän edusti vasemmistokommunismia.
Alkuaan Italian sosialistiseen puolueeseen (PSI) kuulunut Bordiga vastusti reformismia ja perusti joulukuussa 1918 Il Soviet -nimisen aikakauslehden, jonka ympärille syntyi vaaleihin osallistumista vastustanut PSI:n kommunistinen siipi.[2] Bordigan käsityksen mukaan oikeaoppisen puolueen ja puoluejohdon puuttuminen oli estänyt Venäjän vallankumousta leviämästä Italiaan. Toisaalta muun muassa neuvostojohtaja V. I. Lenin arvosteli vuonna 1920 Bordigan ehdottoman kielteistä suhtautumista parlamentaariseen toimintaan.[3] Bordiga oli johtavassa roolissa, kun kun kommunistit lopulta irtautuivat PSI:stä ja perustivat tammikuussa 1921 oman puolueen, PCI:n, jonka sihteeriksi hänet valittiin. Hän arvosteli monia Kommunistisen internationaalin (Komintern) linjauksia, esimerkiksi vuonna 1921 julistettua yhteisrintamataktiikkaa.[3][2]
Bordigan puhdasoppinen linja sai osakseen arvostelua PCI:n piirissä. Kun vasemmistososialisti Giacinto Serratin tuolloin johtama PSI tarjoutui yhdistämään voimansa kommunistien kanssa, Bordiga torjui ajatuksen. Komintern pakotti lopulta Bordigan väistymään PCI:n johdosta kesäkuussa 1924, ja hänen tilalleen puoluesihteeriksi valittiin Antonio Gramsci. Bordigan suuntaus vaikutti kuitenkin vahvana puolueessa tämän jälkeenkin.[3] Se tunnettiin myös Prometeo-ryhmänä julkaisemansa Prometeo-lehden mukaan.[4] Bordiga hävisi taistelun puolueen linjasta tammikuun 1926 Lyonin puoluekokouksessa.[2] Italian fasistihallinto vangitsi hänet marraskuussa 1926, ja hän pysyi vangittuna vuoteen 1929.[2][4]
PCI:n bordigalainen siipi asettui tukemaan Neuvostoliiton vasemmisto-oppositiota, minkä seurauksena Bordiga erotettiin maaliskuussa 1930 PCI:stä trotskilaisena.[4][2] Bordigalaiset irtisanoutuivat trotskilaisesta liikkeestä vuonna 1932.[4] Toisen maailmansodan jälkeen Bordiga julkaisi teoreettisia ja kommunistisen liikkeen historiaa käsitteleviä teoksia.[2]
