Aleksandr Solženitsyn
venäläinen kirjailija ja historioitsija / From Wikipedia, the free encyclopedia
Aleksandr Isajevitš Solženitsyn (ven. Алекса́ндр Иса́евич Солжени́цын); (11. joulukuuta 1918 Kislovodsk, Neuvosto-Venäjä – 3. elokuuta 2008 Moskova, Venäjä) oli venäläinen kirjailija ja historioitsija.
Aleksandr Isajevitš Solženitsyn | |
---|---|
Алекса́ндр Иса́евич Солжени́цын | |
Aleksandr Solženitsyn 1974. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. joulukuuta 1918 Kislovodsk, Neuvosto-Venäjä |
Kuollut | 3. elokuuta 2008 (89 vuotta) Moskova, Venäjä |
Kansalaisuus | venäläinen |
Ammatti | kirjailija, historioitsija |
Kirjailija | |
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
www.solzhenitsyn.ru ja www.solzhenitsyncenter.org | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle.[1] Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970.
Solženitsyn eli kahdeksan vuotta vankileireillä ja 17 vuotta maanpaossa ja häntä kohtaan nostetusta valtiopetossyytteestä luovuttiin vuonna 1991.[2]
” | Luultavasti kukaan yksityinen ihminen ei edistänyt yhtä paljon neuvostojärjestelmän hajoamista kuin kirjailija Aleksandr Solženitsyn. | ” |