![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2b/AleksandrPushkin.jpg/640px-AleksandrPushkin.jpg&w=640&q=50)
Aleksandr Puškin
Venäläinen runoilija / From Wikipedia, the free encyclopedia
Aleksandr Sergejevitš Puškin (ven. Алекса́ндр Серге́евич Пу́шкин [ɐlʲɪkˈsandr sʲɪrˈɡʲe(j)ɪvʲɪtɕ ˈpuʂkʲɪn]; (ohje) 6. kesäkuuta (J: 26. toukokuuta) 1799 Moskova – 10. helmikuuta (J: 29. tammikuuta) 1837 Pietari) oli romantiikan ajan venäläinen runoilija ja prosaisti, joka toi venäläisen kirjallisuuden maailmankirjallisuuteen.[1] Häntä pidetään Venäjän kirjallisuuden noin vuosille 1820–1880 ajoitetun kultakauden[2] synnyttäjänä.[3]
Aleksandr Sergejevitš Puškin | |
---|---|
![]() Vasili Tropinin, Aleksandr Puškin, 1827. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. kesäkuuta (26. toukokuuta) 1799 Moskova, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 10. helmikuuta 1837 (37 vuotta) (29. tammikuuta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
Kansalaisuus | venäläinen |
Ammatti | kirjailija |
Vanhemmat |
Sergei Lvovitš Puškin (1767–1848) Nadežda Ossipovna Gannibal (1775–1836) |
Puoliso | Natalja Gontšarova (1831–1837) |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | venäjä |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Nuori Puškin kirjoitti romanttisen vapausihanteen mukaisia, terävän satiirisia säkeitä kahlitsevia auktoriteetteja vastaan, esimerkiksi runossa ”Vapaus” (1817).[1] Poliittisten mielipiteidensä vuoksi Puškin karkotettiin vuonna 1820 Pietarista Venäjän keisarikunnan eteläosaan, nykyiseen Moldoviaan. Myöhemmin hän asui Odessassa sekä äitinsä maatilalla lähellä Pihkovaa, missä tutustui kansankulttuuriin. Tämän ajan romanttisissa runoissa on vahva lordi Byronin vaikutus. Puškin sai palata Pietariin vuonna 1826 Nikolai I:n noustua valtaan.[1]
Puškin oli kiinnostunut Venäjän historiasta, minkä tuloksena syntyi klassinen tragedia Boris Godunov (1831). Runoromaanin Jevgeni Onegin (1833) nimihenkilö on yksi ensimmäisistä koko 1800-luvun venäläiselle kirjallisuudelle ominaisista ”tarpeettomista ihmisistä”. Puškinin romaaneista tunnetuimmat ovat Patarouva (1834) ja Kapteenin tytär (1836). Puškinin 1830-luvun romaanit ja novellit merkitsivät realismin lopullista murtautumista venäläiseen kirjallisuuteen.[1]
Vuonna 1837 Puškin päätyi kaksintaisteluun, joka johti hänen varhaiseen kuolemaansa. Venäläisille Puškin on kansalliskirjailija. Monet säveltäjät ovat tehneet oopperateoksia hänen tekstiensä pohjalta, esimerkiksi Modest Musorgski, Pjotr Tšaikovski, Nikolai Rimski-Korsakov, Mihail Glinka ja Antonín Dvořák.[1]