From Wikipedia, the free encyclopedia
Aichi D1A (liittoutuneiden raportointinimi Susie) oli Aichi Kōkūkin valmistama keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien kaksitasoinen ja kaksipaikkainen syöksypommittaja. Se oli Tyynenmeren sodassa vain koulutuskäytössä, mutta Kiinan-Japanin sodassa kuitenkin laajalti hyökkäystehtävissä.
| Aichi D1A | |
|---|---|
 Aichi D1A2 |
|
| Tyyppi | syöksypommittaja |
| Alkuperämaa |
 Japani |
| Valmistaja | Aichi Kōkūki |
| Ensilento | 1934 |
| Valmistusmäärä |
162 (D1A1) 428 (D1A2) |
Keisarillisen Japanin laivasto oli tilannut Saksasta Heinkel He 50 koneen, joka oli ensimmäinen Saksassa kehitetty syöksypommittaja. Vuonna 1933 kävi ilmeiseksi, että kahden Nakajiman valmistaman Shi-6 ja Shi-7 vaatimuksiin perustuneen prototyypin suoritusarvot eivät vastanneet syöksypommittajille asetettavia vaatimuksia. Laivaston esikunnan toimitettua Aichille, Nakajimalle ja Yokosukalle 8-Shi vaatimukset kaksipaikkaiselle lentotukialuksille sijoitettavalle syöksypommittajalle, Aichi osti 1934 He 50:stä edelleen kehitetyn yksipaikkaisen vientiversion Heinkel He 66, jonka moottorina oli 715 hevosvoiman 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen Siemens SAM-22B. Tokuichiro Gomein johtama suunnitteluosasto muokkasi He 66 -konetta vahvistamalla laskutelineitä lentotukialustoimintaa varten, lisäsivät toisen ohjaamon ja korvasivat Siemens SAM-22B -moottorin 580 hevosvoiman 9-sylinterisellä ilmajäähdytteisellä Nakajima Kotobuki 2 Kai 1:llä. Aichi toimitti Gomein osaston kehittämän koneen 8-Shi projektille verrattavaksi Nakajiman ja Yokosukan kehittämiin koneiseen. Aichin syöksypommittaja osoittautui vertailussa vakaammaksi ja liikuntakykyisemmäksi kuin kilpailijansa. [1][2]
Aichin D1A1:ksi (Aichi AB-9) nimetty syöksypommittaja määrättiin 1934 tuotantoon. Prototyyppi koneesta poiketen tuotantoversiossa oli sylinterien ympärillä Townend-rengas, viisi astetta taaksepäin taitetut siivet ja uudelleen muotoiltu peräsin. Samoin perän laskutelineen suksi oli korvattu kiinteällä renkaalla. Koneen omasuojana oli kaksi eteenpäin suunnattua 7,7 millimetrin tyypin 92 konekivääriä ja taka-ampujalla liikuteltava 7,7 millimetrin tyypin 92 konekivääri. Pommikuormana oli kaksi 30 kilogramman pommia siipien alla ripustimissa ja yksi 250 kilogramman pommi rungon alla. Ensimmäisissä 118 lentokoneessa moottorina oli 580 hevosvoiman Nakajima Kotobuki 2 Kai 1, mutta lopuissa 44 oli hieman tehokkaampi Kotobuki 3.[2]
Vuonna 1935 Goake suunnitteli parannellun D1A2:n, jossa oli moottorina 730 hevosvoiman 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen Nakajima Hikari 1. Koneen suorituskykyä parannettiin myös uudella kuomun muotoilulla sekä pienin muutoksin. Ensimmäinen uuden koneen prototyyppi valmistui syksyllä 1936 ja tuotanto alkoi pian sen jälkeen.[2]
Aichi valmisti kaikkiaan 162 kappaletta D1A1 (1934-1937) ja 428 kappaletta D1A2-konetta (1936-1940), joten Nagoyan tehtaalla valmistui kaikkiaan 590 tuotantoversiota. Näiden lisäksi oli Heinkel He 66 koneesta muutettu prototyyppi.[3]
D1A1 osallistuivat toiseen Kiinan-Japanin sotaan, mutta toisen maailmansodan alkaessa koneet olivat jo poistuneet käytöstä. D1A2 koneet osallistuivat aktiivisesti sotatoimiin Kiinassa ja upottivat muun muassa Yhdysvaltain laivaston tykkiveneen USS Panayn. Japanin hyökätessä Pearl Harboriin toisarvoisissa tehtävissä kuten koulukoneina oli edelleen 68 D1A2:ta, joille liittoutuneet antoivat koodinimen 'Susie'.[2]
Koneita oli sijoitettuna ainakin lentotukialuksille Akagi, Kaga ja Ryujo. Lisäksi niitä oli sijoitettuna 12., 13., 14. ja 15. kokutaihin.[4]
Lähde: [5]
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot
Aseistus
3 × 7,7 mm konekivääri
310 kg pommeja
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
