![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/53/Abdus_Salam_1987.jpg/640px-Abdus_Salam_1987.jpg&w=640&q=50)
Abdus Salam
pakistanilainen fyysikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
Abdus Salam (urduksi عبد السلام, 29. tammikuuta 1926 Punjab – 21. marraskuuta 1996 Oxford, Englanti) oli pakistanilainen teoreettinen fyysikko, joka sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1979 teoriasta, joka yhdisti alkeishiukkasten välisen heikon ja vahvan sähkömagneettisen ydinvoiman.[1][2][3][4]
Abdus Salam | |
---|---|
عبد السلا | |
![]() Abdus Salam vuonna 1987. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | عبد السلا |
Syntynyt | 29. tammikuuta 1926 Jhang, Punjab, Brittiläinen Intia |
Kuollut | 21. marraskuuta 1996 (70 vuotta) Oxford, Englanti |
Kansalaisuus |
![]() |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Cambridgen yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Nicholas Kemmer ja Paul Taunton Matthews |
Instituutti |
Cambridgen yliopisto Imperial College London |
Oppilaat | Fayyazuddin |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot |
![]() |
![]() Nimikirjoitus |
|
Infobox OK |
Sähköheikko vuorovaikutus on sähkömagneettisen ja heikon vuorovaikutuksen matemaattinen ja käsitteellinen yhdistelmä ja askel kohti kaiken teoriaa. Salam jakoi Nobel-palkinnon Steven Weinbergin ja Sheldon Lee Glashow’n kanssa.[2][3][5][6][7] Kaikki kolme keksivät teorian toisistaan riippumatta.[6]
Abdus Salam toimi Lahoren yliopiston matematiikan professorina vuodesta 1951 vuoteen 1954[7] ja sen jälkeen luennoi Cambridgessa matematiikasta 1954–1956. Hän johti Italiaan pystytettyä teoreettisen fysiikan laitosta vuodesta 1964.[5][7] Abdus perusti myös Kolmannen maailman tiedelaitoksen ja toimi tärkeässä roolissa Pakistanin ydin- ja avaruusohjelman perustusvaiheessa. Hän oli Lontoon yliopiston professori 1957–1993.[3][2] Salam kuoli pitkäaikaiseen sairauteensa Oxfordissa vuonna 1996.[6] Hänet haudattiin Rabwahiin, Pakistaniin.
Abdus Salam oli harras uskovainen ja kuului rauhantahtoiseen Ahmadiyya-suuntaukseen.