Abdallah ibn al-Zubayr
From Wikipedia, the free encyclopedia
Abdallah ibn al-Zubayr (arab. عبد الله ابن الزبير) (2. toukokuuta 624 – 692 jaa.) oli islamilaisen 800-luvun perimätiedon mukaan umaijadien kanssa kilpailevan kalifaatin johtaja Mekassa vuosina 683–692.[1] Al-Zubayria koskevat tiedot ovat pääosin peräisin al-Tabarin historiateoksesta 900-luvulta. Al-Tabari käytti lähteinään muutamaa aiempaa 800-luvun historiikkia, suullista perimätietoa, runositaatteja sekä saarnatekstejä.[2]
Myös länsimaiset historiateokset käyttävät tietolähteenään al-Zubayrista al-Tabarin historiateosta.[3][4] Historiallis-kriittiset tutkijat ovat kyseenalaistaneet varhaisten muslimilähteiden luotettavuuden ja nojautuvat niiden asemesta pääasiassa arkeologisiin lähteisiin. Niitä ovat al-Zubayrin nimeä kantavat kolikot.[5] Kolikot vahvistavat, että al-Zubayr oli historiallinen henkilö, joka hallitsi Persian Farsissa, mutta muuta hänestä ei varmuudella tiedetä. Volker Popp tarkastelee hänen vaiheitaan islamilaisessa historiankirjoituksessa allegorisena kertomuksena, joka ilmensi Jumalan pelastussuunnitelmaa.[5] Islamilainen historiankirjoitus piti umaijadikalifeja rappeutuneina hallitsijoina, jotka neljän oikeaan johdetun kalifin jälkeen olivat ottaneet vallan ja luopuneet islamista.[6] Heidän vastavoimakseen olisi luotu al-Zubayr. [5]