Aatos Alanen
From Wikipedia, the free encyclopedia
Aatos Volmar Alanen (24. heinäkuuta 1894 Kokemäki – 2. maaliskuuta 1974 Helsinki) oli suomalainen oikeustieteilijä, joka toimi Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen ja kansainvälisen yksityisoikeuden professorina vuosina 1940–1963.[1][2]
Alanen väitteli tohtoriksi vuonna 1925 väitöskirjallaan Hätävarjelus yksityisen käyttämänä oikeussuojakeinona. Akateemisen uransa alussa hän toimi Helsingin yliopiston prosessi- ja rikosoikeuden apulaisena virkaa tekevänä vuosina 1935–1937 ja vakinaisena vuosina 1937–1940. Vuonna 1940 hänet nimitettiin roomalaisen ja kansainvälisen yksityisoikeuden sekä oikeusensyklopedian professorin virkaan, jonka nimike muuttui vuonna 1959 yleisen oikeustieteen ja kansainvälisen yksityisoikeuden professoriksi. Alanen jäi eläkkeelle vuonna 1963. Hän oli myös Suomalaisen Tiedeakatemien jäsen vuodesta 1952 alkaen.[3]
Alanen kirjoitti oppikirjan Yleinen oikeustiede ja kansainvälinen yksityisoikeus, jota käytettiin alan perusoppikirjana 1960-luvulle asti. Hän toi Suomen kansainväliseen yksityisoikeuteen uusia ajatuksia, ja hänen ansiostaan kansainvälis-yksityisoikeudellinen ajattelutapa juurruttui jo perusopintovaiheessa entistä paljon tehokkaammin osaksi juridista näkemystä. Alasen oikeusteoria oli luonnonoikeudellisesti sävyttynyt. Hän erotti tulkintaopissa yhtäältä lainsäätäjän todellisen ja alkuperäisen tarkoituksen selvittämiseen perustuvan historiallisen tulkinnan ja toisaalta yhtenäisenä kokonaisuutena hahmotetun oikeusjärjestyksen taustalla vaikuttavan kuvitellun lainsäätäjän tahdon konstruoimiseen perustuvan objektiivisen tulkinnan, joista Alainen suosi jälkimmäistä.[4][5][6]