Yhdysvaltain ilmavoimien maataistelukone From Wikipedia, the free encyclopedia
Fairchild-Republic A-10 Thunderbolt II (lempinimi: Warthog, suom. Pahkasika) on vuonna 1972 ensilentonsa lentänyt Yhdysvaltain ilmavoimien maataistelukone. A-10 on ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien lentokone, joka on suunniteltu erityisesti tukemaan maajoukkoja sekä hyökkäämään vihollisen maakohteiden kimppuun.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli on todella sekava |
| A-10 Thunderbolt II | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Maataistelukone |
| Valmistaja | Fairchild Aircraft |
| Miehistö | yksi |
| Ensilento | 10. maaliskuuta 1972 |
| Käyttöönottovuosi | maaliskuu 1977 |
| Mitat | |
| Pituus | 16,2 m |
| Kärkiväli | 17,5 m |
| Korkeus | 5,3 m |
| Siipipinta-ala | 47,0 m² |
| Nopeus | 834 km/h |
| Tyhjäpaino | 11 319 kg |
| Voimanlähde | |
| Koneisto | 2 × General Electric TF34-GE-100 -suihkuturbiinia |
| Teho | 40,32 kN per moottori |
| Aseistus | |
| Aseistus |
|
Konetyyppi on yksipaikkainen ja kaksimoottorinen suihkukone. Koska se on tarkoitettu iskemään vihollisen maakohteisiin, A-10 on suunniteltu toimimaan ketterästi hitaassa vauhdissa ja matalalla lentokorkeudella, minkä ansiosta kone pystyy tarkkaan tulitoimintaan myös pienikokoisiin viholliskohteisiin. Vaikka koneessa on kaksi General Electric TF34-GE-100 -suihkuturbiinia, sen matkalentonopeus on vain noin 550 km/h ja koneen huippunopeus on ainoastaan 834 km/h. Hitautensa takia koneella on suurempi toimintasäde ja pitempi oleskeluaika kuin aikaisemmilla maataistelukoneilla.
Koneen lyhyt nousu- ja laskeutumiskiito mahdollistaa taistelutoiminnan rintamalinjan lähialueilla, ja yksinkertaisen rakenteensa takia sitä voidaan huoltaa myös varustepulasta kärsivissä lentotukikohdissa. Epätavallisesta ulkomuodostaan huolimatta vaurioitunut lentokone on erittäin helppo korjata, koska monet sen välttämättömistä osista, mukaan lukien moottorit ja polttoainesäiliöt, on suunniteltu täysin identtisiksi. Samankaltaisten osien tarkoituksena on avustaa Yhdysvaltain ilmavoimien mekaanikkoja korjaustöissä, koska koneen varaosia on helposti saatavissa.
Ohjaamo on rakennettu 17 millin paksuisen titaaniammeen sisäpuolelle ja sen päälle on asennettu luodinkestävästä panssarilasista valmistettu kuplamainen kuomu, joka takaa lentäjälle hyvän näkymän joka puolelle. Ohjaamon varustukseen kuuluvat yhteydenpitojärjestelmät, tähtäystietokone, pimeänäkölaitteisto, GPS-paikannin ja TACAN-navigointijärjestelmä.
A-10 Thunderbolt II on nimitetty toisen maailmansodan aikaisen Yhdysvaltain ilmavoimien potkurikoneen P-47 Thunderboltin mukaan. Kone on kuitenkin tunnettu paremmin liikanimellä "Warthog", minkä alkuperästä on liikkeellä useita huhuja. Erään teorian mukaan nimi johtuisi lentokoneen konetykistä, jonka ääni on erittäin matala ja muistuttaa sian röhkimistä. Toisen väittämän mukaan liikanimen takana olisi koneen kömpelö ja epätavallinen ulkomuoto.
Lentokoneen ensisijaisena aseena on seitsenputkinen 30 mm General Electric GAU-8 Avenger, joka kuuluu suurikokoisimpiin ja tehokkaimpiin Yhdysvaltain asevoimien käytössä oleviin konetykkeihin. Se on gatling-tyyppinen ase, jonka tulinopeus on jopa 3 900[1] laukausta minuutissa, tosin ylikuumenemisen välttämiseksi aseella ammutaan enintään kahden sekunnin mittaisia purskeita. GAU-8 Avenger ei ole asennettuna kiinni A-10:n runkoon, vaan koko lentokone on itse asiassa rakennettu konetykin ympärille.
GAU-8 Avengerissa käytetään kahta erilaista kovaa ampumatarviketta, jotka ovat PGU-13/B -sirpalesytytyskranaatti sekä PGU-14/B -panssariammus, jonka läpäisevä vaarna on valmistettu köyhdytetystä uraanista, joka on tällä hetkellä tehokkain kineettiseen energiaan läpäisykykynsä perustavien ammusten valmistusmateriaali. Tavallisesti tykin ammussäiliöön ladataan ampumatarvikkeita siten, että jokaista sirpalekranaattia kohden on neljä panssariammusta. Kolmas ammustyyppi, jota ei käytetä taistelutilanteessa vaan koulutuksessa, on PGU-15/B TP Target Practice.
Tykki on osoittautunut erittäin tehokkaaksi panssarintorjunta-aseeksi, joka kykenee läpäisemään useimpien nykyaikaisten taistelupanssarivaunujen panssaroinnin noin kymmenellä osumalla. Konetykki on tulivoimaisuutensa ohella myös erittäin tarkka ase, sillä Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan jopa 80 prosenttia laukaistuista ammuksista osuu kohteeseensa. Persianlahden sodassa tehtyjen havaintojen perusteella GAU-8 Avenger kykenee iskemään viholliskohteisiin jopa 6,5 kilometrin etäisyydeltä.
Tykin lisäksi lentokoneen aseistukseen voi kuulua 7 200 kilogramman verran muuta aseistusta, kuten erilaisia ohjuksia ja pommeja sekä aktiivisia tai passiivisia sensori- ja maalinosoituslaitteita.
A-10 Thunderbolt II on tullut tunnetuksi erittäin kestävänä lentokoneena. Koneen apu-, ase- ja omasuojajärjestelmät mahdollistavat säilymisen toimintakuntoisena vaativissa taisteluolosuhteissa. Lentokoneen moottorit on suojattu sisäpuolelta päin tulenkestävällä vaahdolla, ja lämpöhakeutuvilta ohjuksilta suojautumiseksi moottorit on myös suunniteltu viilentämään jättämänsä lämpöjälki. Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan A-10 pysyy lentokykyisenä, vaikka se menettäisi toisen moottorinsa, puolet peräsimistään, kaksi kolmasosaa siivestä ja palasia rungosta. Koneen raskas panssarointi on kuitenkin erittäin painava, ja itse asiassa jopa kuusi prosenttia koneen tyhjäpainosta on panssarointia.
Yksi tunnetuimmista konetyypin kestävyyden osoittaneista tapauksista tapahtui Irakin sodan aikana 7. huhtikuuta 2003, jolloin Yhdysvaltain ilmavoimien kapteeni Kim Campbell oli lennolla A-10 Thunderbolt II:n lentäjänä Irakin pääkaupungin Bagdadin yläpuolella. Lennon aikana Campbellin kone joutui irakilaisten ilmatorjunnan kohteeksi, mutta toisen moottorin menettämisestä ja ohjausjärjestelmän saamista raskaista vaurioista huolimatta Campbell selviytyi hengissä ja onnistui laskeutumaan koneellaan takaisin kiitotielle.[2] Ilmavoimien kenraali Richard Myers kommentoi tapausta eräässä puheessaan, jossa hän totesi Campbellin olleen yksi harvoista A-10 Thunderbolt II:lla manuaalisesti laskeutuneista lentäjistä.[3]
Vuonna 1967 Yhdysvaltain ilmavoimat lähetti 21 yhdysvaltalaiselle ilmailualan yritykselle pyynnön osallistua suunnittelukilpailuun, jonka tarkoituksena oli kehittää ilmavoimien käyttöön uudenlainen rynnäkkökone, joka olisi suunniteltu torjumaan mahdollinen puna-armeijan panssarivaunujen hyökkäys Länsi-Eurooppaan. Tarkoituksena oli myös kehittää ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien maataistelukone tukemaan etenevää jalkaväkeä ja iskemään vihollislinjojen takana sijaitseviin maakohteisiin. Ilmavoimat ei ollut erityisen innostunut projektista, mutta halusi kuitenkin pitää sen itsellään. Lentokoneesta piti tulla huokea ja toimiva.[4] Vaatimusmäärittelyjen muodostamisessa käytettiin lentäjien kokemuksia aina toisesta maailmansodasta asti.[5]
Suunnittelukilpailuun osallistui kuusi lentokonevalmistajaa, joiden esittelemistä prototyypeistä valittiin Fairchild Aircraftin kokeellinen YA-10A. Prototyypin ensilento tapahtui 10. maaliskuuta 1972, ja vuonna 1973 Yhdysvaltain ilmavoimat teki päätöksen YA-10A:n massatuotannon aloittamisesta. A-10 Thunderbolt II:n tuotanto käynnistettiin vuonna 1975, ja vuoden 1976 aikana ensimmäiset valmistuneet koneet siirrettiin lentäjien koulutusta varten Davis-Monthanin lentotukikohtaan Arizonaan.
A-10 Thunderbolt II ei ollut alun perin erityisen suosittu kone Yhdysvaltain ilmavoimissa.[6] Monien lentäjien mielestä konetyyppi oli lento-ominaisuuksiltaan kömpelö ja hidas, minkä takia koneen ohjaaminen oli kokemattoman lentäjän käsissä hankalaa. Konetyypin epäsuosion takia Fairchild Aircraft lopetti A-10 Thunderbolt II:n toimitukset Yhdysvaltain ilmavoimille jo vuonna 1984, jolloin ilmavoimilla oli yhteensä 715 konetta. Persianlahden sodan päättymisen jälkeen konetyyppi alkoi kuitenkin saavuttaa turvallisuutensa ja helpon huollettavuutensa takia arvostusta ilmavoimissa.
A-10 Thunderbolt II osallistui ensimmäisen kerran sotatoimintaan vuoden 1991 Persianlahden sodassa, jonka aikana ne suorittivat yhteensä 8 077[7] taistelulentoa. Yhdysvaltain ilmavoimien tekemän arvion mukaan sotaan osallistuneet A-10 Thunderbolt II:t tuhosivat yhteensä yli 1 000 Irakin armeijan panssarivaunua ja 2 000 muuta ajoneuvoa. Sodan aikana irakilaisten ilmatorjunta onnistui pudottamaan alas seitsemän konetta.[8] Koneiden laukaisemat ammukset levittivät köyhdytettyä uraania Irakin ympäristöön, mutta tutkimusten mukaan tästä ei ole muodostunut ihmisten terveydelle tai ympäristölle merkittävää riskiä.[7] On arvioitu, että A-10 Thunderbolt II:t laukaisivat sodassa jopa 90 prosenttia yhdysvaltalaisten AGM-65 Maverick -ohjuksista.[9] Monien irakilaisten sotavankien mukaan A-10 Thunderbolt II oli pelätyin Yhdysvaltain ilmavoimien lentokoneista.[9]
Persianlahden sodan jälkeen Yhdysvaltain ilmavoimien A-10 Thunderbolt II:t osallistuivat seuraavan kerran sotatoimintaan 1999 Kosovon sodassa, jossa niiden käyttö oli kuitenkin vähäistä sen jälkeen, kun jugoslavialaiset onnistuivat ampumaan alas yhden F-117A Nighthawk -rynnäkkökoneen. Myöhemmin konetyyppi on ollut käytössä 2001 sodassa Afganistanissa, 2002 operaatio Anacondassa sekä 2003 Irakin sodassa, jossa yksi A-10 Thunderbolt II ammuttiin alas Bagdadin kansainvälisen lentoaseman lähistöllä.
Vaikka A-10 Thunderbolt II on osoittautunut luotettavaksi lentokoneeksi, Yhdysvaltain ilmavoimien laatiman suunnitelman mukaan konetyyppi poistuu käytöstä vuonna 2028 tai sen jälkeen.[10] Suunnitelman mukaan käytöstä poistuneet koneet korvataan ilmavoimien uudemmalla ja ominaisuuksiltaan monipuolisemmalla F-35 Lightning II:lla.
A-10:n poistamista käytöstä on päätetty lykätä ja jatkaa sen käyttöä.[11] Boeingin mukaan uusilla varaosasiivillä käyttöikää saadaan jatkettua vuoteen 2040 asti.[12]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
