Eeta

Eeta (isona kirjaimena Η, pienenä η, m.kreik. ἤτα, ēta, kreik. ήτα, íta) on kreikkalaisen kirjaimiston seitsemäs kirjain. Sen äännearvo oli alun perin muinaiskreikassa pitkä [ɛ:], kun taas nykykreikassa se äännetään lyhyenä [i]. Tätä kreikan kielessä tapahtunutta äänteenmuutosta sanotaan itasismiksi. Kreikkalaisissa numeroissa eetan lukuarvo on 8.^[1]

Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega Käytöstä poistuneet: Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii Ϸ ϸ shoo
Infobox OK

Suomen kieleen eeta translitteroidaan muinaiskreikasta e tai ē ja nykykreikasta i.

Nykykreikan ääntämykseltään eeta vastaa kyrillistä И/и-kirjainta, joka on myös kehittynyt eetasta.

Muoto ja sen historia

Eeta on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (het).^[1] Sen alkuperäinen nimi ja käyttö useimmissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa oli foinikialaisen esikuvan mukaan heeta, sillä tuolloin se sisälsi vielä /h/-äänteen eli vahvan alkuhenkosen (spiritus asper). Tällaisena se kopioitui myös latinalaisen kirjaimiston H-kirjaimeksi. Alkuhenkosta vailla olleen pitkän äänteen [ɛ:] merkkinä toimi joissakin kirjaimistoissa epsilon, kunnes heetan merkki siirtyi tähän käyttöön ja sen nimi muuttui eetaksi. Eeta tunnettiin ensimmäisenä muun muassa Joonian, Knidoksen ja Kreetan sekä Deloksen ja eräiden muiden Kykladien polisten kirjaimistoissa.^[2][3]

Heetan ja eetan muodossa oli paikallisissa kirjaimistoissa paljon vaihtelua. Useimmiten kirjain muistutti foinikialaisen esikuvan tavoin suorakulmiota, jonka poikki oli vedetty viiva, tai oli muodoltaan vinompi. Ajan kuluessa se kehittyi nykyiseen muotoonsa, jossa on vain yksi poikkiviiva. Ensimmäisenä tämä muoto esiintyy muun muassa Aitolian, Epeiroksen, Sikyonin, Knidoksen ja eräiden Kykladien polisten kirjaimistoissa.^[3]

Epigrafisissa lähteissä eetasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:^[4]

• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 

Pientä eetaa η ei pidä sekoittaa äng-äänteen IPA-merkkiin ŋ eikä isoa eetaa Η samannäköiseen latinalaisen kirjaimiston H- tai kyrillisen kirjaimiston Н-kirjaimeen.

Merkityksiä

Fysiikassa

• η on hyötysuhteen tunnus.
• η on virtausmekaniikassa dynaamisen viskositeetin tunnus.

Muita merkityksiä

• η´ on kreikkalaisissa numeroissa luku 8.^[1]

Tietokonejärjestelmissä

Latinalaisessa, kreikkalaisessa ja kyrillisessä kirjaimistossa, jotka ovat kehittyneet yhteisestä alkumuodosta, on kaikissa ison latinalaisen H-kirjaimen näköinen merkki. Vaikka nämä merkit ovat useimmissa fonteissa samannäköiset, ne eivät ole sama merkki. Jos esimerkiksi haetaan merkkejä tiedostosta tai tekstinkäsittelyohjelmalle annetaan komento muuttaa suuraakkoset pienaakkosiksi, tulos riippuu siitä, mikä merkki on kyseessä. Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaisen H-kirjaimen näköinen on iso eeta (Η), kyrillisissä n-äänteen merkki (Н). Nämä koodataan eri järjestelmissä mm. seuraavilla tavoilla.

	H-kirjaimen näköinen merkki	η
ASCII, koodisivut 437, 850, 852, 857, 860, 861, 862, 863, 864	0x48	puuttuu
ASCII, koodisivu 869	0x48 (latinalainen) tai 0xA8 (kreikkalainen)	0xE1
Unicode	U+0048 (latinalainen) U+0397 (kreikkalainen) U+041D (kyrillinen)	U+03B7

Lähteet

1. Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
2. Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
3. Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
4. Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eeta Wikimedia Commonsissa