β-oksidaatio
From Wikipedia, the free encyclopedia
β-oksidaatio eli beetaoksidaatio on rasvahappojen aineenvaihdunnan reitti, jossa kehon solut tuottavat ruoan tai rasvasolujen rasvahappoja hapettamalla yleensä energiaa ATP:n muotoon. Reitin nimi tulee siitä, että siinä hapetetaan eli oksidoidaan rasvahappojen β-hiiliä karbonyyleiksi.
β-oksidaatio tapahtuu ihmisten ja monien eläinten solujen mitokondrioissa ja peroksisomeissa.[1] Se ei silti esimerkiksi nisäkkäillä tapahdu punasoluissa, koska näistä mitokondriot poistuvat solukehityksen aikana toisin kuin kaloilta ja ehkä joiltain muiltakin selkärankaisilta.[2] Oksidaatiota ei juurikaan tapahdu myöskään nisäkkäiden hermosoluissa, koska näissä ei tuoteta juurikaan β-oksidaation entsyymeitä.[3] Syytä kumpaankaan solutyypin entsyymipuutokseen ei tiedetä varmuudella.[2][3]
Kasveilla β-oksidaatio tapahtuu glyoksisomeissa ja peroksisomeissa. Myös kasvien mitokondrioissa voi ehkä tapahtua jossain määrin β-oksidaatiota. Reitillä kasvit tosin tekevät rasvahapoista lähinnä biosynteesin raaka-aineita, eikä energiaa.[4]
Useimmilla sienillä kuten leivinhiivalla β-oksidaatio tapahtuu vain peroksisomeissa.[4]
Rasvahapot ovat usein triglyserideinä kiinni glyserolissa, jota ei käsitellä β-oksidaatiossa. Se hydrolysoituu irti rasvahapoista ja energiaksi mennessään glyseroli menee glyserolikinaasin kautta glyseroli-3-fosfaattina glykolyysiin.[1]
β-oksidaatiolle vaihtoehtoinen reitti on ω-oksidaatio, mutta tämä on nisäkkäillä paljon vähäisempi ja valtaosa rasvahapoista käy läpi β-oksidaation. ω-oksidaatiossa rasvahappoja hapetetaan niiden ketjun pään ω-hiilestä, joka on kauimmainen hiili rasvahapon karboksyyliryhmästä. Reitti tapahtuu selkärankaisilla maksa- ja munuaissolujen solulimakalvostoissa ja lähinnä 10–12 hiilen rasvahapoille.[1]