viimeinen

Finnish

Alternative forms

• viimenen, viiminen (colloquial), vika (colloquial)

Etymology

From Proto-Finnic *viimeinen, equivalent to viime +‎ -inen.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiːmei̯nen/, [ˈʋiːme̞i̯ne̞n]
• Rhymes: -iːmeinen
• Hyphenation^(key): vii‧mei‧nen

Adjective

viimeinen (no comparative, superlative viimeisin)

1. last, final

   Synonyms: (colloquial) vika, vikka, vimonen, vimppa

   Antonyms: ensimmäinen, (colloquial) eka

   toiseksi viimeinen ― second last

   Kukaan ei ottanut viimeistä palaa.

   None took the last piece.

2. dying (pertaining to the moments before death)

   Hänen viimeiset sanansa koskivat hänen äitiään.

   His dying words were of his mother.

Usage notes

• Adjectives referring to positions further from the last can be formed by combining the translative form of the appropriate ordinal number and viimeinen (“last”):

  toiseksi viimeinen ― second last, second-to-last, next-to-last, penultimate

  kolmanneksi viimeinen ― third last, third to last, antepenultimate

  kymmenenneksi viimeinen ― tenth to last

• This adjective has a superlative form but no comparative form.^[1]

Declension

Inflection of viimeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		viimeinen	viimeiset
genitive		viimeisen	viimeisten viimeisien
partitive		viimeistä	viimeisiä
illative		viimeiseen	viimeisiin
		singular	plural
nominative		viimeinen	viimeiset
accusative	nom.	viimeinen	viimeiset
	gen.	viimeisen
genitive		viimeisen	viimeisten viimeisien
partitive		viimeistä	viimeisiä
inessive		viimeisessä	viimeisissä
elative		viimeisestä	viimeisistä
illative		viimeiseen	viimeisiin
adessive		viimeisellä	viimeisillä
ablative		viimeiseltä	viimeisiltä
allative		viimeiselle	viimeisille
essive		viimeisenä	viimeisinä
translative		viimeiseksi	viimeisiksi
abessive		viimeisettä	viimeisittä
instructive		—	viimeisin
comitative		—	viimeisine

Possessive forms of viimeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative viimeiseni viimeiseni accusative nom. viimeiseni viimeiseni gen. viimeiseni genitive viimeiseni viimeisteni viimeisieni partitive viimeistäni viimeisiäni inessive viimeisessäni viimeisissäni elative viimeisestäni viimeisistäni illative viimeiseeni viimeisiini adessive viimeiselläni viimeisilläni ablative viimeiseltäni viimeisiltäni allative viimeiselleni viimeisilleni essive viimeisenäni viimeisinäni translative viimeisekseni viimeisikseni abessive viimeisettäni viimeisittäni instructive — — comitative — viimeisineni second-person singular possessor singular plural nominative viimeisesi viimeisesi accusative nom. viimeisesi viimeisesi gen. viimeisesi genitive viimeisesi viimeistesi viimeisiesi partitive viimeistäsi viimeisiäsi inessive viimeisessäsi viimeisissäsi elative viimeisestäsi viimeisistäsi illative viimeiseesi viimeisiisi adessive viimeiselläsi viimeisilläsi ablative viimeiseltäsi viimeisiltäsi allative viimeisellesi viimeisillesi essive viimeisenäsi viimeisinäsi translative viimeiseksesi viimeisiksesi abessive viimeisettäsi viimeisittäsi instructive — — comitative — viimeisinesi first-person plural possessor singular plural nominative viimeisemme viimeisemme accusative nom. viimeisemme viimeisemme gen. viimeisemme genitive viimeisemme viimeistemme viimeisiemme partitive viimeistämme viimeisiämme inessive viimeisessämme viimeisissämme elative viimeisestämme viimeisistämme illative viimeiseemme viimeisiimme adessive viimeisellämme viimeisillämme ablative viimeiseltämme viimeisiltämme allative viimeisellemme viimeisillemme essive viimeisenämme viimeisinämme translative viimeiseksemme viimeisiksemme abessive viimeisettämme viimeisittämme instructive — — comitative — viimeisinemme second-person plural possessor singular plural nominative viimeisenne viimeisenne accusative nom. viimeisenne viimeisenne gen. viimeisenne genitive viimeisenne viimeistenne viimeisienne partitive viimeistänne viimeisiänne inessive viimeisessänne viimeisissänne elative viimeisestänne viimeisistänne illative viimeiseenne viimeisiinne adessive viimeisellänne viimeisillänne ablative viimeiseltänne viimeisiltänne allative viimeisellenne viimeisillenne essive viimeisenänne viimeisinänne translative viimeiseksenne viimeisiksenne abessive viimeisettänne viimeisittänne instructive — — comitative — viimeisinenne third-person possessor singular plural nominative viimeisensä viimeisensä accusative nom. viimeisensä viimeisensä gen. viimeisensä genitive viimeisensä viimeistensä viimeisiensä partitive viimeistään viimeistänsä viimeisiään viimeisiänsä inessive viimeisessään viimeisessänsä viimeisissään viimeisissänsä elative viimeisestään viimeisestänsä viimeisistään viimeisistänsä illative viimeiseensä viimeisiinsä adessive viimeisellään viimeisellänsä viimeisillään viimeisillänsä ablative viimeiseltään viimeiseltänsä viimeisiltään viimeisiltänsä allative viimeiselleen viimeisellensä viimeisilleen viimeisillensä essive viimeisenään viimeisenänsä viimeisinään viimeisinänsä translative viimeisekseen viimeiseksensä viimeisikseen viimeisiksensä abessive viimeisettään viimeisettänsä viimeisittään viimeisittänsä instructive — — comitative — viimeisineen viimeisinensä

Derived terms

• toiseksi viimeinen
• vihonviimeinen
• vihoviimeinen
• viimeisin
• viimeistää
• vika

 

References

1. Auli Hakulinen with Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen, and Irja Alho (2004) “§ 300 Komparatiivin ja superlatiivin muodostus”, in Iso suomen kielioppi‎, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, →ISBN

Further reading

• “viimeinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04