vassus

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vastus. Cognates include Finnish vastus and Estonian vastus.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑsːus/, [ˈʋɑs̠ːŭz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑsːus/, [ˈʋɑʃːuʒ̥]
• Rhymes: -ɑsːus
• Hyphenation: vas‧sus

Noun

vassus

1. answer
2. solution
   • 1937, N. S. Popova, translated by Mihailov and D. I. Efimov, Arifmetiikan oppikirja alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:

     Proveroitamma vassuksen: 286-tee lissäämmää 857, tulloo 1143.

     We'll check the solution: we will add 857 to 286, and get 1143.

3. reply
4. countermeasure
5. socket (of a snap fastener)

Declension

Declension of vassus (type 2/petos, no gradation)
	singular	plural
nominative	vassus	vassukset
genitive	vassuksen	vassuksiin
partitive	vassusta, vassust	vassuksia
illative	vassuksee	vassuksii
inessive	vassuksees	vassuksiis
elative	vassuksest	vassuksist
allative	vassukselle	vassuksille
adessive	vassukseel	vassuksiil
ablative	vassukselt	vassuksilt
translative	vassukseks	vassuksiks
essive	vassuksenna, vassukseen	vassuksinna, vassuksiin
exessive1)	vassuksent	vassuksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 645