toittu

Ingrian

Etymology

From toittaa (“to feed”) +‎ -u.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtoi̯tːu/, [ˈto̞i̯tːŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtoi̯tːu/, [ˈto̞i̯tːu]
• Rhymes: -oi̯tːu
• Hyphenation: toit‧tu

Noun

toittu

1. Synonym of rooka (“food”)
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 24:

     Mut jos ei olis kasvoloja, ni siis ei olis kasvonsööjiä elokkaita: ja siis ei olis toittua hiisnoille zveerilöille.

     But if there weren't any plants, then there wouldn't be any herbivorous animals: and as such there wouldn't be food for the carnivorous animals.

Declension

Declension of toittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	toittu	toitut
genitive	toitun	toittuin, toittuloin
partitive	toittua	toittuja, toittuloja
illative	toittuu	toittui, toittuloihe
inessive	toituus	toituis, toittulois
elative	toitust	toituist, toittuloist
allative	toitulle	toituille, toittuloille
adessive	toituul	toituil, toittuloil
ablative	toitult	toituilt, toittuloilt
translative	toituks	toituiks, toittuloiks
essive	toittunna, toittuun	toittuinna, toittuloinna, toittuin, toittuloin
exessive1)	toittunt	toittuint, toittuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.