linnalain

Ingrian

Etymology

From linna (“city”) +‎ -lain.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlinːɑlɑi̯ne/, [ˈlʲinːəɫəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlinːɑlɑi̯n/, [ˈlʲinːɑɫɑi̯n]
• Rhymes: -inːɑlɑi̯n
• Hyphenation: lin‧na‧lain

Noun

linnalain

1. urbanite, townsman

Declension

Declension of linnalain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	linnalain	linnalaiset
genitive	linnalaisen	linnalaisiin
partitive	linnalaista, linnalaist	linnalaisia
illative	linnalaisee	linnalaisii
inessive	linnalaisees	linnalaisiis
elative	linnalaisest	linnalaisist
allative	linnalaiselle	linnalaisille
adessive	linnalaiseel	linnalaisiil
ablative	linnalaiselt	linnalaisilt
translative	linnalaiseks	linnalaisiks
essive	linnalaisenna, linnalaiseen	linnalaisinna, linnalaisiin
exessive1)	linnalaisent	linnalaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Arvo Laanest (1966) “Ижорский Язык”, in Финно-Угорские и Самодийские языки (Языки народов СССР), volume 3, Moscow: Наука, page 107
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 267