kotikukko

Ingrian

Kotikukko.

Etymology

From koti (“house”) +‎ kukko (“rooster”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkotiˌkukːo/, [ˈko̞tʲiˌkukːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkotiˌkukːoi̯/, [ˈko̞d̥iˌɡ̊ukːo̞i̯]
• Rhymes: -ukːo, -ukːoi̯
• Hyphenation: ko‧ti‧kuk‧ko

Noun

kotikukko

1. domestic rooster
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 47:

     Diikkoil banki[v]akukol, niku i meijen prostoil kotikukoil, ovat kirjavat, kimmiät sulat, kultakuvvaa kagla, punertava selkä, mussertavat siivet ja bronzamettalliin läihky vääriis häntäsulis.

     The wild bankiva rooster, like our normal domestic rooster, too, has colourful, bright feathers, golden neck, reddish back, blackish wings and bronze metallic tint on [his] crooked tail feathers.

Declension

Declension of kotikukko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kotikukko	kotikukot
genitive	kotikukon	kotikukkoin, kotikukkoloin
partitive	kotikukkoa	kotikukkoja, kotikukkoloja
illative	kotikukkoo	kotikukkoi, kotikukkoloihe
inessive	kotikukos	kotikukois, kotikukkolois
elative	kotikukost	kotikukoist, kotikukkoloist
allative	kotikukolle	kotikukoille, kotikukkoloille
adessive	kotikukol	kotikukoil, kotikukkoloil
ablative	kotikukolt	kotikukoilt, kotikukkoloilt
translative	kotikukoks	kotikukoiks, kotikukkoloiks
essive	kotikukkonna, kotikukkoon	kotikukkoinna, kotikukkoloinna, kotikukkoin, kotikukkoloin
exessive1)	kotikukkont	kotikukkoint, kotikukkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Hypernyms

• kotikana