keppi

Estonian

Noun

keppi

1. partitive singular of kepp
2. illative singular of kepp

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish käpp.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkepːi/, [ˈk̟e̞pːi]
• Rhymes: -epːi
• Syllabification^(key): kep‧pi

Noun

keppi

1. stick, cane (long piece of wood)

   Near-synonyms: sauva, tikku

   kävelykeppi ― walking cane / walking stick

2. (colloquial) guitar

Usage notes

keppi is used for long and relatively sturdy pieces of wood. tikku is used for smaller sticks. A rule of thumb is that if a wooden stick could be used as a blunt weapon, it is a keppi and otherwise a tikku.

Declension

Inflection of keppi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)
nominative		keppi	kepit
genitive		kepin	keppien
partitive		keppiä	keppejä
illative		keppiin	keppeihin
		singular	plural
nominative		keppi	kepit
accusative	nom.	keppi	kepit
	gen.	kepin
genitive		kepin	keppien
partitive		keppiä	keppejä
inessive		kepissä	kepeissä
elative		kepistä	kepeistä
illative		keppiin	keppeihin
adessive		kepillä	kepeillä
ablative		kepiltä	kepeiltä
allative		kepille	kepeille
essive		keppinä	keppeinä
translative		kepiksi	kepeiksi
abessive		kepittä	kepeittä
instructive		—	kepein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keppi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative keppini keppini accusative nom. keppini keppini gen. keppini genitive keppini keppieni partitive keppiäni keppejäni inessive kepissäni kepeissäni elative kepistäni kepeistäni illative keppiini keppeihini adessive kepilläni kepeilläni ablative kepiltäni kepeiltäni allative kepilleni kepeilleni essive keppinäni keppeinäni translative kepikseni kepeikseni abessive kepittäni kepeittäni instructive — — comitative — keppeineni second-person singular possessor singular plural nominative keppisi keppisi accusative nom. keppisi keppisi gen. keppisi genitive keppisi keppiesi partitive keppiäsi keppejäsi inessive kepissäsi kepeissäsi elative kepistäsi kepeistäsi illative keppiisi keppeihisi adessive kepilläsi kepeilläsi ablative kepiltäsi kepeiltäsi allative kepillesi kepeillesi essive keppinäsi keppeinäsi translative kepiksesi kepeiksesi abessive kepittäsi kepeittäsi instructive — — comitative — keppeinesi first-person plural possessor singular plural nominative keppimme keppimme accusative nom. keppimme keppimme gen. keppimme genitive keppimme keppiemme partitive keppiämme keppejämme inessive kepissämme kepeissämme elative kepistämme kepeistämme illative keppiimme keppeihimme adessive kepillämme kepeillämme ablative kepiltämme kepeiltämme allative kepillemme kepeillemme essive keppinämme keppeinämme translative kepiksemme kepeiksemme abessive kepittämme kepeittämme instructive — — comitative — keppeinemme second-person plural possessor singular plural nominative keppinne keppinne accusative nom. keppinne keppinne gen. keppinne genitive keppinne keppienne partitive keppiänne keppejänne inessive kepissänne kepeissänne elative kepistänne kepeistänne illative keppiinne keppeihinne adessive kepillänne kepeillänne ablative kepiltänne kepeiltänne allative kepillenne kepeillenne essive keppinänne keppeinänne translative kepiksenne kepeiksenne abessive kepittänne kepeittänne instructive — — comitative — keppeinenne third-person possessor singular plural nominative keppinsä keppinsä accusative nom. keppinsä keppinsä gen. keppinsä genitive keppinsä keppiensä partitive keppiään keppiänsä keppejään keppejänsä inessive kepissään kepissänsä kepeissään kepeissänsä elative kepistään kepistänsä kepeistään kepeistänsä illative keppiinsä keppeihinsä adessive kepillään kepillänsä kepeillään kepeillänsä ablative kepiltään kepiltänsä kepeiltään kepeiltänsä allative kepilleen kepillensä kepeilleen kepeillensä essive keppinään keppinänsä keppeinään keppeinänsä translative kepikseen kepiksensä kepeikseen kepeiksensä abessive kepittään kepittänsä kepeittään kepeittänsä instructive — — comitative — keppeineen keppeinensä

Derived terms

• kepakko
• kepittää
• keppari

 

compounds

• ajokeppi
• bambukeppi
• biljardikeppi
• haarakeppi
• hernekeppi
• hyppykeppi
• jarrukeppi
• karttakeppi
• keppihevonen
• keppijumppa
• keppikerjäläinen
• keppimies
• keppivoimistelu
• kukkakeppi
• kyynäräkeppi
• kävelykeppi
• lopetuskeppi
• mittakeppi
• sekoituskeppi
• tenukeppi
• tukikeppi
• tulikeppi
• vaihdekeppi

 

Further reading

• “keppi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

Ultimately from Swedish käpp. Cognates include Finnish keppi and Estonian kepp.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkepːi/, [ˈke̞pʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkepːi/, [ˈke̞pːi]
• Rhymes: -epʲː, -epːi
• Hyphenation: kep‧pi

Noun

keppi

1. stick, cane
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Hää otti kepin kättee ja läksi mänemää uulitsaa mööt.

     He took a stick into his hand and left to go along the street.

Declension

Declension of keppi (type 5/vahti, pp-p gradation)
	singular	plural
nominative	keppi	kepit
genitive	kepin	keppiin, keppilöin
partitive	keppiä	keppijä, keppilöjä
illative	keppii	keppii, keppilöihe
inessive	kepis	keppiis, keppilöis
elative	kepist	keppiist, keppilöist
allative	kepille	keppiille, keppilöille
adessive	kepil	keppiil, keppilöil
ablative	kepilt	keppiilt, keppilöilt
translative	kepiks	keppiiks, keppilöiks
essive	keppinnä, keppiin	keppiinnä, keppilöinnä, keppiin, keppilöin
exessive1)	keppint	keppiint, keppilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• puikko

Derived terms

• kävelykeppi

 

References

• Fedor Tumansky (1790) “кеппи”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи [An experiment of an account of the acts, location, condition and division of the Saint Petersburg gubernia], Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ [A short dictionary of the Ingrian, Finnish, Estonian, Chud and Yamtian dialects with a Russian translation], page 683
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 154

Votic

Etymology

Borrowed from Finnish keppi.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈkepːi/, [ˈkepʲːi]
• Rhymes: -epːi
• Hyphenation: kep‧pi

Noun

keppi

1. stick, cane, staff

Inflection

Declension of keppi (type II/võrkko, pp-p gradation)
	singular	plural
nominative	keppi	kepid
genitive	kepi	keppije, keppii
partitive	keppiä	keppiite, keppii
illative	keppise, keppi	keppiise
inessive	kepiz	keppiiz
elative	kepisse	keppiisse
allative	kepile	keppiile
adessive	kepille	keppiille
ablative	kepilte	keppiilte
translative	kepissi	keppiissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “keppi”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn