kelme

See also: Kelmė

Estonian

Noun

kelme

1. partitive plural of kelm

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kelmeh, possibly from Proto-Finno-Permic *kelmä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelmeˣ/, [ˈk̟e̞lme̞(ʔ)]
• Rhymes: -elme
• Syllabification^(key): kel‧me

Noun

kelme (archaic)

1. The white surface layer of the bark of a birch.

Declension

Inflection of kelme (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		kelme	kelmeet
genitive		kelmeen	kelmeiden kelmeitten
partitive		kelmettä	kelmeitä
illative		kelmeeseen	kelmeisiin kelmeihin
		singular	plural
nominative		kelme	kelmeet
accusative	nom.	kelme	kelmeet
	gen.	kelmeen
genitive		kelmeen	kelmeiden kelmeitten
partitive		kelmettä	kelmeitä
inessive		kelmeessä	kelmeissä
elative		kelmeestä	kelmeistä
illative		kelmeeseen	kelmeisiin kelmeihin
adessive		kelmeellä	kelmeillä
ablative		kelmeeltä	kelmeiltä
allative		kelmeelle	kelmeille
essive		kelmeenä	kelmeinä
translative		kelmeeksi	kelmeiksi
abessive		kelmeettä	kelmeittä
instructive		—	kelmein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kelme (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kelmeeni kelmeeni accusative nom. kelmeeni kelmeeni gen. kelmeeni genitive kelmeeni kelmeideni kelmeitteni partitive kelmettäni kelmeitäni inessive kelmeessäni kelmeissäni elative kelmeestäni kelmeistäni illative kelmeeseeni kelmeisiini kelmeihini adessive kelmeelläni kelmeilläni ablative kelmeeltäni kelmeiltäni allative kelmeelleni kelmeilleni essive kelmeenäni kelmeinäni translative kelmeekseni kelmeikseni abessive kelmeettäni kelmeittäni instructive — — comitative — kelmeineni second-person singular possessor singular plural nominative kelmeesi kelmeesi accusative nom. kelmeesi kelmeesi gen. kelmeesi genitive kelmeesi kelmeidesi kelmeittesi partitive kelmettäsi kelmeitäsi inessive kelmeessäsi kelmeissäsi elative kelmeestäsi kelmeistäsi illative kelmeeseesi kelmeisiisi kelmeihisi adessive kelmeelläsi kelmeilläsi ablative kelmeeltäsi kelmeiltäsi allative kelmeellesi kelmeillesi essive kelmeenäsi kelmeinäsi translative kelmeeksesi kelmeiksesi abessive kelmeettäsi kelmeittäsi instructive — — comitative — kelmeinesi first-person plural possessor singular plural nominative kelmeemme kelmeemme accusative nom. kelmeemme kelmeemme gen. kelmeemme genitive kelmeemme kelmeidemme kelmeittemme partitive kelmettämme kelmeitämme inessive kelmeessämme kelmeissämme elative kelmeestämme kelmeistämme illative kelmeeseemme kelmeisiimme kelmeihimme adessive kelmeellämme kelmeillämme ablative kelmeeltämme kelmeiltämme allative kelmeellemme kelmeillemme essive kelmeenämme kelmeinämme translative kelmeeksemme kelmeiksemme abessive kelmeettämme kelmeittämme instructive — — comitative — kelmeinemme second-person plural possessor singular plural nominative kelmeenne kelmeenne accusative nom. kelmeenne kelmeenne gen. kelmeenne genitive kelmeenne kelmeidenne kelmeittenne partitive kelmettänne kelmeitänne inessive kelmeessänne kelmeissänne elative kelmeestänne kelmeistänne illative kelmeeseenne kelmeisiinne kelmeihinne adessive kelmeellänne kelmeillänne ablative kelmeeltänne kelmeiltänne allative kelmeellenne kelmeillenne essive kelmeenänne kelmeinänne translative kelmeeksenne kelmeiksenne abessive kelmeettänne kelmeittänne instructive — — comitative — kelmeinenne third-person possessor singular plural nominative kelmeensä kelmeensä accusative nom. kelmeensä kelmeensä gen. kelmeensä genitive kelmeensä kelmeidensä kelmeittensä partitive kelmettään kelmettänsä kelmeitään kelmeitänsä inessive kelmeessään kelmeessänsä kelmeissään kelmeissänsä elative kelmeestään kelmeestänsä kelmeistään kelmeistänsä illative kelmeeseensä kelmeisiinsä kelmeihinsä adessive kelmeellään kelmeellänsä kelmeillään kelmeillänsä ablative kelmeeltään kelmeeltänsä kelmeiltään kelmeiltänsä allative kelmeelleen kelmeellensä kelmeilleen kelmeillensä essive kelmeenään kelmeenänsä kelmeinään kelmeinänsä translative kelmeekseen kelmeeksensä kelmeikseen kelmeiksensä abessive kelmeettään kelmeettänsä kelmeittään kelmeittänsä instructive — — comitative — kelmeineen kelmeinensä

Derived terms

• kelmeä
• kelmu

 

Hungarian

Etymology

Of unknown origin.^[1]

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈkɛlmɛ]
• Hyphenation: kel‧me
• Rhymes: -mɛ

Noun

kelme (plural kelmék)

1. (literary) fabric, cloth, material

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, front unrounded harmony)
	singular	plural
nominative	kelme	kelmék
accusative	kelmét	kelméket
dative	kelmének	kelméknek
instrumental	kelmével	kelmékkel
causal-final	kelméért	kelmékért
translative	kelmévé	kelmékké
terminative	kelméig	kelmékig
essive-formal	kelmeként	kelmékként
essive-modal	—	—
inessive	kelmében	kelmékben
superessive	kelmén	kelméken
adessive	kelménél	kelméknél
illative	kelmébe	kelmékbe
sublative	kelmére	kelmékre
allative	kelméhez	kelmékhez
elative	kelméből	kelmékből
delative	kelméről	kelmékről
ablative	kelmétől	kelméktől
non-attributive possessive - singular	kelméé	kelméké
non-attributive possessive - plural	kelmééi	kelmékéi

Possessive forms of kelme
possessor	single possession	multiple possessions
1st person sing.	kelmém	kelméim
2nd person sing.	kelméd	kelméid
3rd person sing.	kelméje	kelméi
1st person plural	kelménk	kelméink
2nd person plural	kelmétek	kelméitek
3rd person plural	kelméjük	kelméik

Derived terms

Compound words

• kelmefestő

 

References

1. kelme in Zaicz, Gábor (ed.). Etimológiai szótár: Magyar szavak és toldalékok eredete (‘Dictionary of Etymology: The origin of Hungarian words and affixes’). Budapest: Tinta Könyvkiadó, 2006, →ISBN.  (See also its 2nd edition.)

Further reading

• kelme in Bárczi, Géza and László Országh. A magyar nyelv értelmező szótára (“The Explanatory Dictionary of the Hungarian Language”, abbr.: ÉrtSz.). Budapest: Akadémiai Kiadó, 1959–1962. Fifth ed., 1992: →ISBN

Middle English

Noun

kelme

1. Alternative form of kilne