karjamaa

Ingrian

Etymology

From karja (“herd”) +‎ maa (“land”). Akin to Estonian karjamaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑrjɑˌmɑː/, [ˈkɑrjəˌmɑː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑrjɑˌmɑː/, [ˈkɑrjɑˌmɑː]
• Rhymes: -ɑː
• Hyphenation: kar‧ja‧maa

Noun

karjamaa

1. pasture (field where livestock grazes)

Declension

Declension of karjamaa (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	karjamaa	karjamaat
genitive	karjamaan	karjamaijen
partitive	karjamaata	karjamaita
illative	karjamaaha	karjamaihe
inessive	karjamaas	karjamais
elative	karjamaast	karjamaist
allative	karjamaalle	karjamaille
adessive	karjamaal	karjamail
ablative	karjamaalt	karjamailt
translative	karjamaaks	karjamaiks
essive	karjamaanna, karjamaan	karjamainna, karjamain
exessive1)	karjamaant	karjamaint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• mäkikarjamaa

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 137