denier

See also: dénier

English

English Wikipedia has an article on:

denier

Wikipedia

Etymology 1

From Old French denier, from Latin dēnārius. Doublet of denar, denarius, dinar, diner, dinero, and dinheiro.

Pronunciation

• enPR: dənyā'
• enPR: dənî(r)', IPA^(key): /dəˈnɪə(ɹ)/ (coin)
• enPR: dĕn'yə(r), IPA^(key): /ˈdɛnɪə(ɹ)/, /ˈdɛnɪeɪ/ (unit of fineness of yarn)

• Audio (US, yarn):

  (file)

• Rhymes: -ɪə(ɹ)

Noun

denier (plural deniers)

1. (historical) An old French coin worth one-twelfth of a sou.
   • 2011, Norman Davies, Vanished Kingdoms, Penguin, published 2012, page 117:

     A bronze denier bearing the inscription CONRADUS around a central cross, was minted in Lugdunum.

2. A unit of linear density which indicates the fineness of fiber or yarn, equal to one gram per 9000 meters, used especially to measure or indicate the fineness of hosiery. Originally equal to the weight of a denier coin per 9600 aunes.
   • 2002, Jill Mansell, Staying at Daisy's:

     Upstairs she rummaged through her chest of drawers, finally unearthing an unopened pack of ten denier barely blacks.

Translations

coin

Catalan: diner (ca) m Finnish: denier (fi) French: denier (fr) m Italian: denaro (it) Russian: денье́ (ru) n (denʹjé)

unit of fineness of yarn

Finnish: denier (fi) French: denier (fr) m Japanese: デニール (denīru) Russian: денье́ (ru) n (denʹjé) Swedish: denier (sv) c

See also

• tex

Etymology 2

From deny +‎ -er.

Pronunciation

• enPR: dĭnī'ə(r), IPA^(key): /dɪˈnaɪə(ɹ)/

• Audio (US):

  (file)

Noun

denier (plural deniers)

1. One who denies or forbids something.
   • 2003, ABA Journal, volume 89:

     Also, visitation deniers don't always get off with a slap on the wrist.

2. One who denies the existence of something.

   Holocaust denier

   global warming denier

   AIDS denier

Derived terms

• climate denier
• self-denier

Related terms

• denialism
• denialist

Translations

person who denies the existence of something

Arabic: مُنْكِر (munkir) Danish: benægter c (notably concerning the Holocaust) Finnish: kieltäjä (fi) Galician: negador m, negadora f German: Leugner (de) m Portuguese: negador m, negadora f Russian: отрицатель (ru) m (otricatelʹ), отрицательница (ru) f (otricatelʹnica) Serbo-Croatian: порицатељ m (poricatelj), порицатељка f (poricateljka) Slovak: popierač m, popieračka f Spanish: negador (es) m, negadora (es) f Turkish: inkârcı (tr), münkir (tr) Volapük: (epicene) noan (vo), (male) hinoan, (female) jinoan

Anagrams

• renied, reined, Nereid, Neider, Edirne, nereid, Nieder, diener

Finnish

Etymology

From French denier.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdenier/, [ˈde̞nie̞r]
• Rhymes: -enier
• Syllabification^(key): de‧ni‧er

Noun

denier

1. denier (unit of measure)
2. denier (old coin)

Declension

Inflection of denier (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		denier	denierit
genitive		denierin	denierien deniereiden deniereitten
partitive		denieriä	deniereitä denierejä
illative		denieriin	deniereihin
		singular	plural
nominative		denier	denierit
accusative	nom.	denier	denierit
	gen.	denierin
genitive		denierin	denierien deniereiden deniereitten
partitive		denieriä	deniereitä denierejä
inessive		denierissä	deniereissä
elative		denieristä	deniereistä
illative		denieriin	deniereihin
adessive		denierillä	deniereillä
ablative		denieriltä	deniereiltä
allative		denierille	deniereille
essive		denierinä	deniereinä
translative		denieriksi	deniereiksi
abessive		denierittä	deniereittä
instructive		—	denierein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of denier (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative denierini denierini accusative nom. denierini denierini gen. denierini genitive denierini denierieni deniereideni deniereitteni partitive denieriäni deniereitäni denierejäni inessive denierissäni deniereissäni elative denieristäni deniereistäni illative denieriini deniereihini adessive denierilläni deniereilläni ablative denieriltäni deniereiltäni allative denierilleni deniereilleni essive denierinäni deniereinäni translative denierikseni deniereikseni abessive denierittäni deniereittäni instructive — — comitative — deniereineni second-person singular possessor singular plural nominative denierisi denierisi accusative nom. denierisi denierisi gen. denierisi genitive denierisi denieriesi deniereidesi deniereittesi partitive denieriäsi deniereitäsi denierejäsi inessive denierissäsi deniereissäsi elative denieristäsi deniereistäsi illative denieriisi deniereihisi adessive denierilläsi deniereilläsi ablative denieriltäsi deniereiltäsi allative denierillesi deniereillesi essive denierinäsi deniereinäsi translative denieriksesi deniereiksesi abessive denierittäsi deniereittäsi instructive — — comitative — deniereinesi first-person plural possessor singular plural nominative denierimme denierimme accusative nom. denierimme denierimme gen. denierimme genitive denierimme denieriemme deniereidemme deniereittemme partitive denieriämme deniereitämme denierejämme inessive denierissämme deniereissämme elative denieristämme deniereistämme illative denieriimme deniereihimme adessive denierillämme deniereillämme ablative denieriltämme deniereiltämme allative denierillemme deniereillemme essive denierinämme deniereinämme translative denieriksemme deniereiksemme abessive denierittämme deniereittämme instructive — — comitative — deniereinemme second-person plural possessor singular plural nominative denierinne denierinne accusative nom. denierinne denierinne gen. denierinne genitive denierinne denierienne deniereidenne deniereittenne partitive denieriänne deniereitänne denierejänne inessive denierissänne deniereissänne elative denieristänne deniereistänne illative denieriinne deniereihinne adessive denierillänne deniereillänne ablative denieriltänne deniereiltänne allative denierillenne deniereillenne essive denierinänne deniereinänne translative denieriksenne deniereiksenne abessive denierittänne deniereittänne instructive — — comitative — deniereinenne third-person possessor singular plural nominative denierinsä denierinsä accusative nom. denierinsä denierinsä gen. denierinsä genitive denierinsä denieriensä deniereidensä deniereittensä partitive denieriään denieriänsä deniereitään denierejään deniereitänsä denierejänsä inessive denierissään denierissänsä deniereissään deniereissänsä elative denieristään denieristänsä deniereistään deniereistänsä illative denieriinsä deniereihinsä adessive denierillään denierillänsä deniereillään deniereillänsä ablative denieriltään denieriltänsä deniereiltään deniereiltänsä allative denierilleen denierillensä deniereilleen deniereillensä essive denierinään denierinänsä deniereinään deniereinänsä translative denierikseen denieriksensä deniereikseen deniereiksensä abessive denierittään denierittänsä deniereittään deniereittänsä instructive — — comitative — deniereineen deniereinensä

Further reading

• “denier”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• dreeni, reiden

French

Etymology

Inherited from Middle French, from Old French denier, inherited from Latin dēnārius. Doublet of dénaire.

Pronunciation

• IPA^(key): /də.nje/

• Audio:

  (file)

Noun

denier m (plural deniers)

1. denier (coin)
2. (by extension) money
3. denier (unit of weight)

Derived terms

• deniers publics
• herbe aux deniers

 

Further reading

• “denier”, in Trésor de la langue française informatisé [Digitized Treasury of the French Language], 2012.

Anagrams

• de rien

Middle French

Etymology

From Old French denier, Latin dēnārius.

Noun

denier m (plural deniers)

1. denier (coin)

Descendants

• French: denier

Old French

Etymology

From Latin dēnārius.

Noun

denier oblique singular, m (oblique plural deniers, nominative singular deniers, nominative plural denier)

1. denier (coin)

Descendants

• Middle French: denier
  • French: denier
• → English: denier

Romanian

Etymology

Borrowed from French denier.

Noun

denier m (plural denieri)

1. denier (weight)

Declension

	singular		plural
	indefinite articulation	definite articulation	indefinite articulation	definite articulation
nominative/accusative	(un) denier	denierul	(niște) denieri	denierii
genitive/dative	(unui) denier	denierului	(unor) denieri	denierilor
vocative	denierule		denierilor

Declension of denier

Swedish

Swedish Wikipedia has an article on:

denier

Wikipedia ^sv

Noun

denier c

1. denier

Declension

		nominative	genitive
singular	indefinite	denier	deniers
	definite	denieren	denierens
plural	indefinite	denier	deniers
	definite	denierer	denierers

Declension of denier

Anagrams

• diener