Vittore Carpaccio
From Wikipedia, the free encyclopedia
Vittore Carpaccio (noin 1460–1525 tai 1526) oli italialainen Venetsian koulukunnan taidemaalari, joka opiskeli Gentile Bellinin ohjauksessa.
Carpaccion nuoruudesta ei ole tietoa, eikä myöskään hänen syntymäpaikkaansa tiedetä varmasti, joskin todennäköisesti se on Venetsia. Hänen ensimmäinen tunnettu teoksensa on vuodelta 1490 ja kuuluu pyhän Ursulan elämää kuvaavaan sarjaan.
Carpaccio on teoksissaan kuvannut myös silloista orienttia ja on käyttänyt lähteenään aikalaispiirustuksia, Erhard Reuwichin kuvia Bernhard von Breidenbachin teoksessa Peregrinatio in terram sanctam ('Matka Pyhään Maahan'), joka ilmestyi Mainissa 1486.[1]
Carpaccion tunnetuimpiin teoksiin kuuluu yhdeksän maalauksen sarja Pyhän Ursulan legenda. Hänen tyylinsä oli jokseenkin perinteinen, eikä siinä näkynyt vaikutteita humanistisista suuntauksista, jotka hänen elinaikanaan muuttivat Italian renessanssin maalauksen perusteellisesti. Häneen vaikuttivat Antonello da Messina ja Alankomaiden kultakauden taide. Tästä syystä ja myös siksi, että hänen parhaista töistä suuri osa on Venetsiassa, hänen taiteensa on jäänyt syrjään verrattuna hänen venetsialaisiin aikalaisiinsa. Hänen laajat maalauksensa, jotka esittävät Venetsian kaupunkielämää, antavat erinomaisen kuvan kaupungista sen kukoistusaikana ja vahvan tunteen kaupunkilaisten omanarvontunnosta. Muissa maalauksissa hänestä paljastuu mielikuvitusta, joka kääntyy kohti keskiajan romantiikkaa, ei niinkään seuraavan sukupolven pastoraalikuvia.
Carpaccion maalauksille on ominaista tietynlainen kypsentämättömän lihan vaaleanpunainen sävy. 1950-luvulla hänen mukaansa nimettiin alkuruokalaji carpaccio, ohuen ohuet lihasiivut.[2]