Verkkokalvorappeuma

Verkkokalvorappeuma (retinitis pigmentosa, RP-tauti) on geneettinen ja melko yleinen silmän verkkokalvon eli retinan rappeutumissairaus. Suomessa tautigeeniä kantaa noin joka 80. ihminen ja esiintyvyys on 1/4 000. Joskus tauti kuuluu osana Usherin oireyhtymään. Verkkokalvorappeuma alkaa ensin hämäräsokeutena ja etenee näkökentän supistumiseksi, ns. ”putkinäöksi”, mutta näkökyky ei heikkene, ja jopa pitkälle edennyttä RP-tautia sairastava pystyy lukemaan pientä tekstiä, vaikka esimerkiksi kasvojen tunnistaminen ja liikkuminen vieraissa paikoissa on hankalaa.

Verkkokalvorappeuma
Luokitus
ICD-10	H35.5
ICD-9	362.74
MedlinePlus	001029
Huom!	Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Infobox OK

Normaali näkö

Sama putkinäöllä. Mustat reunat eivät kuvaa mustuutta vaan näköalueen puutetta.

Sairaus etenee vähitellen, ja usein retinitikko tottuu heikkoon näköönsä eikä huomaa sairautensa etenemistä. Osa verkkokalvorappeumaa sairastavista saattaa sokeutua täysin, mutta suurimmalla osalla säilyy osittainen näkökyky.

Verkkokalvorappeuma johtuu verkkokalvon sauvasolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Tuhoutumisen arvellaan johtuvan monen eri geenin mutaatiosta, joka aiheuttaa verkkokalvolle ruskeaa pigmenttiä.

Sairauteen ei ole virallisesti hyväksyttyä hoitokeinoa, mutta vuonna 2024 tuli ilmi yllättäen, että kolmen aivan eir sairauksiin käytetyn lääkkeen yhteiskäyttö on hidastanut sairauden etenemistä koe-eläimillä. Nämä ovat metoprololi, tamsulosiini ja bromokriptiini^[1].

Suomen Retinitis-yhdistys ry on perustettu vuonna 1973.