Kaarle IV (Espanja)
Espanjan kuningas (1788–1808) / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kaarle IV (esp. Carlos; 11. marraskuuta 1748 – 20. tammikuuta 1819 Rooma, Kirkkovaltio) oli Espanjan kuningas vuosina 1788–1808. Hän oli Kaarle III:n toiseksi vanhin poika ja nousi vallanperijäksi, koska vanhempi veli Felipe oli henkisesti kehitysvammainen ja kärsi epilepsiasta.
Kaarle IV | |
---|---|
Francisco de Goyan maalaama Kaarle IV:n muotokuva vuodelta 1789. | |
Espanjan kuningas | |
Valtakausi | 14. joulukuuta 1788 – 19. maaliskuuta 1808 |
Edeltäjä | Kaarle III |
Seuraaja | Ferdinand VII |
Syntynyt |
11. marraskuuta 1748 Portici, Italia |
Kuollut |
20. tammikuuta 1819 (70 vuotta) Rooma, Kirkkovaltio |
Puoliso | Maria Luisa |
Lapset |
Carlota Joaquina Maria Amalia Ferdinand VII Don Carlos Maria Isabella de Bourbon Francisco |
Koko nimi | Carlos Antonio Pascual Francisco Javier Juan Nepomuceno José Januario Serafín Diego de Borbón y Sajonia |
Suku | Bourbon |
Isä | Kaarle III |
Äiti | Maria Amalia |
Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Nimikirjoitus |
Kaarle oli heikko kuningas, jonka aikana Espanja oli likimain Ranskan vasalli. Valtiota hallitsivat käytännössä kuningatar Maria Luisa ja tämän rakastaja Manuel de Godoy.[1] Kaarle IV:tä kutsuttiin El Cazadoriksi (”metsästäjä”), koska hän piti enemmän urheilusta ja metsästyksestä kuin valtion asioiden hoitamisesta. Hän oli hyväsydäminen, mutta heikko ja yksinkertainen.[2]
Kaarle luopui vallasta vuonna 1808 poikansa Ferdinand VII:n liittouduttua ranskalaisten kanssa pääministeri Manuel de Godoytä vastaan. Valtaan nousi Napoleon I:n veli Joseph Bonaparte. Godoyn ja Napoleonin solmima Fontainebleaun sopimus aiheutti Espanjalle vaikean tilanteen, joka johti Pyreneiden niemimaan sotaan. Kaarle lähti ulkomaille ja asui ensin Ranskassa. Hän kuoli vuonna 1819 Roomassa.