Frisbeegolf
From Wikipedia, the free encyclopedia
Frisbeegolf (tunnettu myös nimillä kiekkogolf[1] ja liitokiekkogolf[2] , englanniksi disc golf) on urheilulaji, jonka perusperiaate on sama kuin pallogolfissa: tavoitteena on päästä peliradan alusta loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Pienimmän tuloksen saanut voittaa.[3]
Frisbeegolfrata koostuu väylistä, joiden pelaaminen aloitetaan avauspaikalta eli tiiltä, ja ne päättyvät maalikoriin.
Frisbeegolfradat ovat tyypillisesti 9- tai 18-väyläisiä. (Täysimittainen rata on 18 väylää) Radat ovat tyypillisesti puustoisilla alueilla, joiden vaihteleva maasto tarjoaa luonnollisia esteitä kiekon lentoradalle. Nämä esteet ovat olennainen osa peliä, joten pelaajien ei tule muuttaa näitä esteitä vähentääkseen väylän haastavuutta.[4] Pelaaminen on lähes kaikilla radoilla ilmaista.[5][6]
Käytettävät kiekot ovat pienempiä kuin ultimate tai rantafrisbeet.[7][8] Tyypillisesti kiekon halkaisija on 21–22 senttimetriä[9] ja paino 150–180 grammaa[10]. Frisbeegolfkiekot voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään: draiverit eli oikein heitettynä pitkälle lentävät kiekot, lähestymiskiekot sekä lyhyihin heittoihin ja lähipeliin käytettävät putterit[11].
Selvästi suurin osa lajin huippupelaajista tulee Yhdysvalloista.[12] Euroopan maista lajin kehitys on pisimmällä Suomessa ja Ruotsissa. Näiden jälkeen tulevat muut Pohjoismaat, Iso-Britannia ja läntisen Keski-Euroopan maat.[13] Lajin kansainvälinen kattojärjestö on Professional Disc Golf Association (PDGA).[14]