vekara

Suomi

Substantiivi

vekara (12)

1. varsijousen viritystaljan osa, jonka muodostavat kaksi köysipyörää ja kaksi jänteelle asetettavaa koukkua
2. (puhekieltä) lapsi

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋekɑrɑ/
• tavutus: ve‧ka‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vekara	vekarat
genetiivi	vekaran	vekaroiden vekaroitten (vekarain)
partitiivi	vekaraa	vekaroita
akkusatiivi	vekara; vekaran	vekarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vekarassa	vekaroissa
elatiivi	vekarasta	vekaroista
illatiivi	vekaraan	vekaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vekaralla	vekaroilla
ablatiivi	vekaralta	vekaroilta
allatiivi	vekaralle	vekaroille
muut sijamuodot
essiivi	vekarana	vekaroina
translatiivi	vekaraksi	vekaroiksi
abessiivi	vekaratta	vekaroitta
instruktiivi	–	vekaroin
komitatiivi	–	vekaroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vekara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

2. lapsi

Ks. lapsi

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

pojanvekara

Aiheesta muualla

• vekara Kielitoimiston sanakirjassa