työntekijä

Katso artikkeli Työntekijä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

työntekijä (12)

1. henkilö, joka on yrityksessä tai laitoksessa toisen palveluksessa työ- tai palvelussuhteessa tekemässä työtä

   Hänen mielestään hyvä työntekijä on ennen muuta tottelevainen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪yø̯nˌt̪ekijæ/
• tavutus: työn‧te‧ki‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	työntekijä	työntekijät
genetiivi	työntekijän	työntekijöiden työntekijöitten (työntekijäin)
partitiivi	työntekijää	työntekijöitä
akkusatiivi	työntekijä; työntekijän	työntekijät
sisäpaikallissijat
inessiivi	työntekijässä	työntekijöissä
elatiivi	työntekijästä	työntekijöistä
illatiivi	työntekijään	työntekijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	työntekijällä	työntekijöillä
ablatiivi	työntekijältä	työntekijöiltä
allatiivi	työntekijälle	työntekijöille
muut sijamuodot
essiivi	työntekijänä	työntekijöinä
translatiivi	työntekijäksi	työntekijöiksi
abessiivi	työntekijättä	työntekijöittä
instruktiivi	–	työntekijöin
komitatiivi	–	työntekijöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	työntekijä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• yhdyssana osista työ (genetiivi) ja tekijä

Käännökset

1. henkilö, joka on yrityksessä tai laitoksessa toisen palveluksessa työ- tai palvelussuhteessa tekemässä työtä

bulgaria: работник m. englanti: employee, worker, labourer espanja: empleado m., empleada f. italia: lavoratore m., impiegato m. norja: arbeider puola: pracownik ranska: employé m., employée f., salarié, travailleur

romania: muncitor, angajat ruotsi: anställd, arbetare, arbetstagare tanska: ansat tšekki: pracovník, dělník, zaměstnanec unkari: dolgozó, alkalmazott venäjä: работник m., рабочий, (kiertoilmaus) сотрудник viro: töötaja

Liittyvät sanat

• työpaikka
• työtehtävä
• työnteko
• työläinen
• työväki

Yhdyssanat

• rakennustyöntekijä
• työntekijäjärjestö
• työntekijäpuoli

Aiheesta muualla

• työntekijä Kielitoimiston sanakirjassa