tutkija
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
tutkija (12)
- ammatti, jonka harjoittajia on esimerkiksi yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa
- Minna on töissä tutkijana VTT:llä.
- laajemmin jotakin asiaa erittelevä tai selvittävä henkilö
- Rikostutkija Usko Pylkkänen on varma, että syyllinen löytyy.
- Tätä asiaa selvittelemään tarvitaan nyt pari tutkijaa.
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪ut̪kijɑ/
- tavutus: tut‧ki‧ja
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. tieteentekijä
|
|
2. selvittäjä, erittelijä
|
|
Liittyvät sanat
- tutkia
- yliopisto, tutkimuslaitos
- tiedemies, tiedenainen, tieteenharjoittaja, tieteentekijä, tieteilijä
Yhdyssanat
apulaistutkija, tulevaisuudentutkija, tutkijakoulutus, tutkijalautakunta, tutkijankoulutus, tutkijanura, tutkijanvirka, tutkijaryhmä, tutkijatohtori, yliopistotutkija
Aiheesta muualla
- tutkija Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 855 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads