tatar

Katso myös: Tatar

Suomi

Substantiivi

tatar (32-C)

1. jokin tatarkasvien heimon (Polygonaceae) kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑt̪ɑr/
• tavutus: ta‧tar

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tatar	tattaret
genetiivi	tattaren	tatarten tattarien
partitiivi	tatarta	tattaria
akkusatiivi	tatar; tattaren	tattaret
sisäpaikallissijat
inessiivi	tattaressa	tattarissa
elatiivi	tattaresta	tattarista
illatiivi	tattareen	tattariin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tattarella	tattarilla
ablatiivi	tattarelta	tattarilta
allatiivi	tattarelle	tattarille
muut sijamuodot
essiivi	tattarena (tatarna)	tattarina
translatiivi	tattareksi	tattariksi
abessiivi	tattaretta	tattaritta
instruktiivi	–	tattarin
komitatiivi	–	tattarine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tattare-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tatar-

Käännökset

1. Polygonaceae-heimon kasvi

englanti: knotweed

turkki: çoban geğneği

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

nurmitatar, tatarkasvi, vesitatar

Aiheesta muualla

• tatar Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska

Adjektiivi

tatar m., tatare [luo] f. (monikko tatars [luo] m., tatares [luo] f.)

1. tataari-

   la capitale tatare, Kazan

Substantiivi

tatar m. (ei monikkoa)

1. tataarin kieli

Ruotsi

Substantiivi

tatar yl. (3) (yks. määr. tataren [luo], mon. epämäär. tatarer [luo], mon. määr. tatarerna [luo])

1. tataari