suorakaide

Suomi

Substantiivi

suorakaide (48-F)

1. (geometria) nelikulmainen kuvio, jonka kulmat ovat suoria (90-asteisia)
2. (geometria) suorakulmio, jonka kaikki sivut eivät ole yhtä pitkiä

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuo̯rɑˌkɑi̯deˣ/
• tavutus: suo‧ra‧kai‧de

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suorakaide	suorakaiteet
genetiivi	suorakaiteen	suorakaiteiden suorakaiteitten
partitiivi	suorakaidetta	suorakaiteita
akkusatiivi	suorakaide; suorakaiteen	suorakaiteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	suorakaiteessa	suorakaiteissa
elatiivi	suorakaiteesta	suorakaiteista
illatiivi	suorakaiteeseen	suorakaiteisiin suorakaiteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suorakaiteella	suorakaiteilla
ablatiivi	suorakaiteelta	suorakaiteilta
allatiivi	suorakaiteelle	suorakaiteille
muut sijamuodot
essiivi	suorakaiteena	suorakaiteina
translatiivi	suorakaiteeksi	suorakaiteiksi
abessiivi	suorakaiteetta	suorakaiteitta
instruktiivi	–	suorakaitein
komitatiivi	–	suorakaiteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suorakaitee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	suorakaidet-

Etymologia

• yhdyssana sanoista suora ja kaide

Huomautukset

• Sanaa käytetään joskus kuvaamaan suorakulmiota, joka ei ole neliö, mutta sitä käytetään myös suorakulmion synonyyminä.

Käännökset

1. nelikulmainen kuvio, jonka kulmat ovat suoria (90-asteisia)

englanti: rectangle

venäjä: прямоугольник (prjamougolnik) m.

Liittyvät sanat

• suorakulmio, suora, kaita, nelikulmio, suunnikas, neljäkäs, neliö

Aiheesta muualla

• suorakaide Kielitoimiston sanakirjassa