säilyke

Katso artikkeli Säilyke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

säilyke (48-A)

1. yleensä kuumentamalla steriloitu ilmatiiviisti tölkkiin pakattu elintarvike

Ääntäminen

• IPA: /ˈsæi̯lykeˣ/
• tavutus: säi‧ly‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	säilyke	säilykkeet
genetiivi	säilykkeen	säilykkeiden säilykkeitten
partitiivi	säilykettä	säilykkeitä
akkusatiivi	säilyke; säilykkeen	säilykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	säilykkeessä	säilykkeissä
elatiivi	säilykkeestä	säilykkeistä
illatiivi	säilykkeeseen	säilykkeisiin säilykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	säilykkeellä	säilykkeillä
ablatiivi	säilykkeeltä	säilykkeiltä
allatiivi	säilykkeelle	säilykkeille
muut sijamuodot
essiivi	säilykkeenä	säilykkeinä
translatiivi	säilykkeeksi	säilykkeiksi
abessiivi	säilykkeettä	säilykkeittä
instruktiivi	–	säilykkein
komitatiivi	–	säilykkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	säilykkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	säilyket-

Etymologia

verbi säilyä (vartalo säily-) + johdin -ke; käytössä 1800-luvun lopusta.^[1]

Käännökset

1. elintarvike

turkki: konserve unkari: konzerv

viro: konserv; hoidis

Liittyvät sanat

• pakaste
• säilöminen
• säilöä

Yhdyssanat

anjovissäilyke, hedelmäsäilyke, kalasäilyke, lihasäilyke, marjasäilyke, puolisäilyke, sardiinisäilyke, säilykehedelmä, säilykekala, säilykeliha, säilykemaito, säilykeparsa, säilykepurkki, säilyketölkki, täyssäilyke, vihannessäilyke

Aiheesta muualla

• säilyke Kielitoimiston sanakirjassa