riuku

Suomi

Substantiivi

riuku (1-D)

1. (metsätalous) solakka, läpimitaltaan noin 4—12 cm karsittu, kuorittu tai kuorimaton puu; salko
2. riukukäymälä, ulostamiseen tehty paikka kiinnittämällä riuku puiden väliin, riukula

   käydä riu’ulla

3. (heraldiikka) ohut paalu
4. (murteellinen, Lappi) lannan riuku

Ääntäminen

• IPA: /ˈriu̯ku/, [ˈriukʷu]
• tavutus: riu‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riuku	riu’ut
genetiivi	riu’un	riukujen
partitiivi	riukua	riukuja
akkusatiivi	riuku; riu’un	riu’ut
sisäpaikallissijat
inessiivi	riu’ussa	riu’uissa
elatiivi	riu’usta	riu’uista
illatiivi	riukuun	riukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riu’ulla	riu’uilla
ablatiivi	riu’ulta	riu’uilta
allatiivi	riu’ulle	riu’uille
muut sijamuodot
essiivi	riukuna	riukuina
translatiivi	riu’uksi	riu’uiksi
abessiivi	riu’utta	riu’uitta
instruktiivi	–	riu’uin
komitatiivi	–	riukuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	riu’u-
vahva vartalo	riuku-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. puutavara

englanti: pole ido: bastono latina: regula pohjoissaame: vážus

ranska: perche f. ruotsi: slana saksa: Stab m.

Liittyvät sanat

lannan riuku, riukumainen, riukula, salko, seiväs

Synonyymit

• seiväspuu

Yhdyssanat

riukuaita, riukuhäntä, riukukäymälä, riukuhaasia, riukumetsä, riukuvarsi

Aiheesta muualla

• riuku Kielitoimiston sanakirjassa