puin

Suomi

Substantiivi

puin (33-D)

1. vaate, asuste

   miesten pukimet

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuin/ tai /ˈpui̯n/
• tavutus: pu‧in / puin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puin	pukimet
genetiivi	pukimen	pukimien puinten
partitiivi	puinta	pukimia
akkusatiivi	puin; pukimen	pukimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	pukimessa	pukimissa
elatiivi	pukimesta	pukimista
illatiivi	pukimeen	pukimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pukimella	pukimilla
ablatiivi	pukimelta	pukimilta
allatiivi	pukimelle	pukimille
muut sijamuodot
essiivi	pukimena (puinna)	pukimina
translatiivi	pukimeksi	pukimiksi
abessiivi	pukimetta	pukimitta
instruktiivi	–	pukimin
komitatiivi	–	pukimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pukime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puin-

Aiheesta muualla

• puin Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

puin

1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta puu

Verbi

puin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puida
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puida

Verbi

puin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pukea