proteiini

Katso artikkeli Proteiini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

proteiini (5)

1. (biologia, biokemia) pitkästä aminohappoketjusta koostuva orgaaninen yhdiste

Ääntäminen

• IPA: /ˈprot̪eˌiːni/
• tavutus: pro‧te‧ii‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	proteiini	proteiinit
genetiivi	proteiinin	proteiinien (proteiinein)
partitiivi	proteiinia	proteiineja
akkusatiivi	proteiini; proteiinin	proteiinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	proteiinissa	proteiineissa
elatiivi	proteiinista	proteiineista
illatiivi	proteiiniin	proteiineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	proteiinilla	proteiineilla
ablatiivi	proteiinilta	proteiineilta
allatiivi	proteiinille	proteiineille
muut sijamuodot
essiivi	proteiinina	proteiineina
translatiivi	proteiiniksi	proteiineiksi
abessiivi	proteiinitta	proteiineitta
instruktiivi	–	proteiinein
komitatiivi	–	proteiineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	proteiini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• Jöns Jacob Berzelius kirjeessään Gerardus Johannes Mulderille, muinaiskreikan πρωτεῖος (prōteîos, "ensimmäinen", "primäärinen") sanasta πρῶτος (prôtos)

Käännökset

1. pitkästä aminohappoketjusta koostuva orgaaninen yhdiste

azeri: zülal, protein englanti: protein espanja: proteína georgia: ცილები hollanti: eiwit n., proteïne italia: proteina f. puola: proteina f.

ranska: protéine f. ruotsi: protein saksa: Protein n. turkki: protein uzbekki: protein, oqsil venäjä: протеин viro: proteiin

Liittyvät sanat

• histoni

Synonyymit

• valkuaisaine, valkuainen

Vieruskäsitteet

• hiilihydraatti, rasva

Yhdyssanat

piikkiproteiini, proteiinimuuntokuitu

Aiheesta muualla

• proteiini Kielitoimiston sanakirjassa
• proteiini Tieteen termipankissa