penkoa

Suomi

Verbi

penkoa (52-G) (taivutus[luo])

1. kaivaa, myllätä (löytääkseen jtk)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpeŋkoɑˣ/
• tavutus: pen‧ko‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: penkominen

Aiheesta muualla

• penkoa Kielitoimiston sanakirjassa