palvelus

Suomi

Substantiivi

palvelus (39)

1. toiselle vapaaehtoisesti tehty avustava teko
2. työntekijänä, työsuhteessa tai muussa tehtävässä oleminen

   palvelukseen halutaan

3. käyttö armeijassa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑlʋelus/, [ˈpɑ̝lʋe̞ˌlʷus]
• tavutus: pal‧ve‧lus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	palvelus	palvelukset
genetiivi	palveluksen	palvelusten palveluksien
partitiivi	palvelusta	palveluksia
akkusatiivi	palvelus; palveluksen	palvelukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	palveluksessa	palveluksissa
elatiivi	palveluksesta	palveluksista
illatiivi	palvelukseen	palveluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	palveluksella	palveluksilla
ablatiivi	palvelukselta	palveluksilta
allatiivi	palvelukselle	palveluksille
muut sijamuodot
essiivi	palveluksena	palveluksina
translatiivi	palvelukseksi	palveluksiksi
abessiivi	palveluksetta	palveluksitta
instruktiivi	–	palveluksin
komitatiivi	–	palveluksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	palvelukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	palvelus-

Käännökset

1. toiselle vapaaehtoisesti tehty avustava teko

englanti: favour espanja: servicio, favor m. ranska: service m.

ruotsi: tjänst saksa: Gefallen m. turkki: iyilik, hizmet

Liittyvät sanat

• karhunpalvelus

Yhdyssanat

aktiivipalvelus, alttaripalvelus, asepalvelus, hetkipalvelus, jumalanpalvelus, karhunpalvelus, laivapalvelus, meripalvelus, palvelusaika, palvelusarvo, palveluskoira, palveluskunta, palveluspaikka, palvelussuhde, palvelustyttö, palvelusvuosi, palvelusväki, rintamapalvelus, siviilipalvelus, sotapalvelus, työpalvelus, ulkopalvelus, vartiopalvelus, varusmiespalvelus, vastapalvelus, ylipalvelus, ystävänpalvelus

Aiheesta muualla

• palvelus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 79 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa