oikokulma

Suomi

Substantiivi

oikokulma

1. (geometria) kulma, jonka asteluku on 180°

Ääntäminen

• IPA: /ˈoi̯koˌkulmɑ/
• tavutus: oi‧ko‧kul‧ma

Etymologia

yhdyssana sanoista oiko- ja kulma

Käännökset

1. kulma, jonka asteluku on 180°

englanti: straight angle

saksa: gestreckter Winkel m.

Aiheesta muualla

• oikokulma Kielitoimiston sanakirjassa